Elämä on nyt

Räystäät tiputtelevat lumien sulamisvesiä solkenaan, jalkakäytävät ovat osin loskan ja osin hiekan peitossa, lumia vyöryy aika-ajoin alas katolta, hanget ovat painuneet kasaan, auton kyljet ovat rapaiset vaikka vastahan se pesussa käytettiin. Kesä tekee toden teolla tuloaan Kainuuseenkin. Kärsivällisyyttä kysytään, jotta jaksaisi odottaa vielä pienen tovin sitä hetkeä, kun päästään kaivelemaan grilli ja puutarhakalusteet varastosta takapihalle. Siitä se taas yksi ihana kesä alkaa!

Meidän takapihalta, komea lumipalloheisi viime kesänä.

Meinasin ensin alkaa tehdä tarkkoja suunnitelmia perinteisen kesälomareissun varalle, mutta tällä kertaa taidetaankin menetellä kokonaan toisin. Ei mitään ennakkovarauksia, yksityiskohtaisia aikatauluja tai karttoihin ruksattuja käyntikohteita tällä kertaa, vaan tarkoitus on mennä ihan fiiliksen mukaan. Luotetaan siihen, että kyllä se yöpaikka aina löytyy ja kierretään siellä, mikä milloinkin tuntuu kiehtovan. Ainoastaan sen verran on mietitty, että jossain vaiheessa reissua mahdollisesti käydään tsekkaamassa alkukesästä avattava Kuopion Ikea ja ehkä myös Keskisen kyläkauppa Tuurissa (ne pakolliset turistirysät), sitten käyntikohteiden listalla on vihdoin ja viimein Turku, joka jäi viime vuonna väliin kun intouduttiin kiertelemään Helsinkiä niin tolkusti. Muuten suunta on avoin, ehdolla on Helsinkiä, Tamperetta, Porvoota (rakastuimme viime vuoden käynnillä vanhaan Porvooseen) ja Tallinnaa, mutta lukkoon ei ole lyöty eikä varmaan lyödäkään mitään. Auto alle, kartta hanskalokeroon, tankki täyteen, vaihtovaatteet ja muut välttämättömät kassiin mukaan ja keula kohti eteläistä kesä-Suomea! Tai miksei vaikka pohjoistakin? Kuten sanottu, mitäänhän ei ole vielä päätetty!

Turkua kesällä 2008

Ostin tuossa ihan tarkoituksella aavistuksen pienet farkut. Mahtuvat päälle nipin napin. Niiden tehtävänä on toimia lisämotivaationa muutaman kilon pudotukselle kesään mennessä. Saapa nähdä, miten käy! Tuossa välillä oli muutaman viikon vähän laiskempi jakso, jolloin keskityin enempi piirrosten tekoon kun loskaiset lenkkipolut eivät niin viehättäneet, mutta nyt on taas kuntoilun suhteen draivia päällä. Ei nyt ihan remonttiin mutta pienen hienosäädön kohteeksi joutui myös ruokavalio (suklaalle perso, minäkö?), ja raskaat, talviset ruuat vaihtuvat nyt astetta kevyempiin. Niin käy toki aina ihan luonnostaan kevään ja kesän myötä, kun ei edes enää tee mieli hikoilla hellan ääressä yhtään ylimääräistä. Salaatit ja grillattavat korvaavat isotöisemmät laatikot, padat ja paistit, ja helppoja herkkuja ovat myös keitot, kuten oheinen lohikeitto ruisleipäkrutongeilla. 

Miehellä oli tuossa nimipäivä vast'ikään. Meidän perheessä halutaan muistaa toista niin arkisin pienillä sanoilla ja teoilla, mutta myös perinteisinä merkkipäivinä, myös nimipäivinä. Siksi ilahdutin miestä tällä kertaa Giorgio Armanin Sport Code -tuoksulla ja Pekka Heikkisen ihanalla kakulla. Kohta onkin taas juhlittavaa oikein kunnolla, kun ensin on lapsen 1-vuotissynttärit, sitten samassa rytäkässä omat synttärit sekä äitienpäivä.

Olisi mahtavaa, jos jokainen ihminen löytäisi ihan vain arjesta syytä juhlaan. En halua kuulostaa kliseiseltä, mutta ihan tosissani olen rakastunut tähän elämään ja haluan ottaa kaikista hetkistä ilon irti. Siihen iloon en tarvitse lottovoittoa, rikkauksia enkä täydellistä prinssiä valkeinen ratsuineen, vaan ihan tavallisen arjen ja jonkun, jonka kanssa jakaa sen kaiken. Pisteenä i:n päällä on vielä ihana lapsi, jonka kehitysvaiheiden seuraaminen on varmasti suurin rikkaus minkä maa päällään kantaa. On mahtava tunne katsella pienen lapsen riemua sellaisista asioista joita me aikuiset pidämme itsestäänselvyytenä tai emme kaikilta kiireiltämme aina vain huomaa ympärillämme. Millaista iloa tuokaan ihan yksinkertaistenkin uusien asioiden oppiminen! Jos sellainen ei herkistä paatuneimmankin kyynikon mieltä, niin sitten ei mikään.

Haluan muistuttaa itseäni siitä, miten onnekas olen, ja tästä syystä olen koristanut asuntoakin näillä monen pessimistin mielestä joutavilla korulauseilla, mutta ainakin itselle niistä on ollut iloa. 

Muutenkin rakastan fiilistellä kaikilla pienillä ja ihanilla asioilla. Hyvän mielen tuomiseksi voi riittää ihan vain tuoreet kukat maljakossa, pimeinä vuodenaikoina pienet tuikut tuomassa kynttilänvaloa, pienten ja kauniiden putiikkien kiertely (niistä jos löytyy vielä mukaan jotain sopivaa, aina parempi), hyväntuoksuiset saippuat, tuulahdus hajuvettä tai hymy ventovieraalta. 

Se, että ajattelen näin, ei todellakaan ole mitään oman elämän kaunistelua, kilven kiillotusta tai yltiöpositiivista lässytystä. Se on osittain sitä, minkä ajattelutavan olen syntymälahjana saanut ja osin seurausta siitä, mitä olen  oikein toden teolla tässä matkan varrella oivaltanut. Elämä ei ole huomenna, ensi viikolla tai ehkä joskus, se on nyt.

Ihana rottinkilamppu Sofian Tuvasta (joka juuri äskettäin lopetti, harmi) sekä valkoinen rottinkilipasto Lumikuusta.

Rottinkinen tarjoiluteline, Lumikuusta.

Nyt ruuanlaittopuuhiin ja odottelemaan miestä töistä kotiin, jotta päästään viikonlopun viettoon. 

Loppuun vielä Paulo Coelhon sitaatti:

"Living with no regrets and loving with no excuses - what a beautiful day!"

Kauniita kevätpäiviä kaikille!