Uusi blogiosoite!

Tervehdys!

Nyt tulee ilmoitusasiaa - koska itselläni on kaksi blogia kirjoitettavana, joista toinen on ollut olemassa vuodesta 2009, ajattelin urakkaa yksinkertaistaakseni yhdistää molemmat "saman katon alle".

Puodin kuulumiset ja paljon muuta löytää jatkossa täältä:

http://anumikkonen.blogspot.fi/

Näin on helpompaa, kun päivitettävänä on vain yksi blogi.

Tervetuloa mukaan seuraamaan menoa kaikki uudet ja vanhat lukijat!!

Pullapäivä

Kylmää keskiviikkoa kaikille!

Tänään oli tälle syksyä ensimmäinen aamu täällä Paltaniemellä, kun maa oli kunnolla kuurassa ja auton ikkunoitakin piti jo vähän raaputtaa. Ensilunta odotellaan vielä kuitenkin saapuvaksi vielä, ylihuomiseksi sitä jo vähän lupailtiin, joten katsotaan kuinka käy!

Nyt tuli tällainen "välipäivitys", normaalien sunnuntaipäivitysten lisäksi, teki vain mieli jakaa muillekin näitä tämän aamun kuvia ja tunnelmia.

Jotta olisi jatkossakin lääkärillä jotain sanomista, niin täytynee aina silloin tällöin leipoa pizzat ja pullat pitämään liiat luut piilossa ;) eli täällä on vietetty leivontapäivää!

Ja koska tällaiset vehnäset ovat spesiaaliherkkuja, eivätkä ihan jokapäiväistä ruokaa (ainakin minulla, joka en vastoin vaikkapa vanhempiani ymmärrä perisuomalaisen kahvileipäkulttuurin päälle), pitää pullista mielestäni tehdä mahdollisimman rasvaisia ja sokerisia herkkuja, eikä mitään kevytkopioita.

Ei se määrä, vaan se laatu - se viisaus pätee tähänkin! Vähemmän, mutta parempaa.

Perunamuussikin tehdään aidoista perunoista, voista ja maidosta, eikä mistään jauheesta, joten ei pulliakaan öljyllä ja vedellä lähdetä tekemään, ainakaan täälläpäin :)

Ja mitä ei kerralla tule syötyä, kannattaa pakastaa, joko heti tuoreina ja paistettuina tai sitten raakapakasteina (eli kun pullat on leivottu, mutta ei vielä kohotettu). Sieltä niitä voi pakastimesta ottaa sitten vaikka yksi kerrallaan uuniin paistettavaksi tarpeen ja pullahimon vaatiessa!

Myös meidän 2,5-vuotias leipoi pari omaa pullaa, ja touhusi muutenkin innolla kaverina leivontapuuhissa.

Osasta taikinaa tein perinteisiä korvapuusteja, osasta tällaisia kanelikierteitä...

...ja lopusta tuli tällaisia sitruunapullia (joita olen tehnyt jo aiemminkin, ohje täällä).

Yleensä en ole suuri pullien ystävä - ainakaan sellaisten tavallisten pullien, johon ei tule muuta kuin pullataikinaa ja vähän raesokeria päälle. Jos pullia teen, niistä pitää tulla aina jotenkin erikoisempia, vähintään iso voisilmä keskelle. Monenlaiset marja- ja rahkapullat on kokeiltu, ja toki perinteinen, kanelinen korvapuusti on yksi parhaista. 

Varsinkin monilla vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan piintyneenä tapana juoda päivällä kahvit aina jonkin kahvileivän kera, mutta itse kun en juo ollenkaan kahvia, ajatus pullapitkojen tai kuivakakkujen päivittäisestä puputtamisesta tuntuu enemmän - no, pakkopullalta. 

Yleensä tuleekin leivottua monenlaista muuta, kuten kääretorttuja, leivoksia ja juustokakkuja. Mutta kyllä pullakin näin harvakseltaan tehtynä on melkoista herkkua!

Kotitekoiset pizzat on kiva tarjoilla tällä Nativesin ihanalla ja retrolla pizza-alustalla, joka on pinnoitettu karkaistulla lasilla. Helppo pitää puhtaana ja tuo oikean, italialaisen pizzerian tunnelmaa kotiin! Pakettiin kuuluu myös pizzaleikkuri ja koko komeus on pakattu oikean pizzalähetyksen näköiseksi. Tuotteen löydät täältä - tai sitten meiltä paikan päältä!

Ei muuta kuin järjestämään ihanaa, tunnelmallista pizzailtaa kotiin, oman perheen tai ystävien kesken :)

Muutama ajatus ikuisuusaiheesta, eli onnellisuudesta...joka varmasti on jo aika klisee käsiteltävä, mutta onhan se kuitenkin tärkeimpiä asioita elämässä, ja sen tavoittelu onkin useimmille elämänmittainen projekti. 

Ihminen on nimittäin siitä hassu olento, että harvempi osaa nauttia hetkestä, elää hetkessä, iloita pienistäkin asioista. Sama sille, miten paljon maallista materiaa on ympärillä, ihminen ei yleensä osaa vain olla onnellinen, vaan haluaa aina vain lisää ja parempaa. Olen huomannut sen omassa toiminnassakin - joskus, kun olen haaveillut jostain asiasta, olen ihan varma että sitten kun se on minulla, kaikki on hyvin ja elämä hymyilee enkä halua enää mitään muuta. Mutta sitten kun se on saatu, tuleekin tyhjä olo, ja mielessä siintää jo seuraava tavoiteltava asia. 

Kierre on loputon. Olisi omallakin kohdalla edelleen, jos en olisi oivaltanut, miten tärkeää on olla onnellinen siitä, mitä on, eikä koko ajan tavoitella jotain muuta. 

Mitä kaikkea sitten on onnellisuus, mikä sen tekee?

Sitä voi varmaan jokainen miettiä omalla kohdallaan, mutta rohkenen väittää, että melko monelle meistä riittää, että elämässä on terveyttä ja rakkautta. Ei siis suurempia terveydellisiä ongelmia, ja joku jota rakastaa ja joka rakastaa myös takaisin. 

Myös taloudellinen tilanne on hyvä olla mallillaan, koska vaikka raha itsessään ei ole oikotie onneen, sen puute ja siitä johtuva stressi on suuri este onnellisuuden tiellä.

Yksi meidän pihaoravista

Luin lehdestä lainauksen, jossa sanottiin, että onni ei tule pienistä asioista - että jos terveys, ihmissuhteet tai muut tärkeät asiat ovat surkealla mallilla, ei paljoa lämmitä, jos näkee söpön oravan. Tai jotenkin sinnepäin. Ja onhan siinä toki totuutta - ei pienistä asiosta osaa samalla lailla nauttia, jos isot eivät ole mallillaan.

Ensisijaisesti siis tärkeimpien palasten tulee olla kohdillaan, ja sen jälkeen tulevat ne pienemmät onnen muruset.

Itse tosin olen huomannut isompienkin murheiden koettaessa musertaa ja elämän kolhiessa kovimman kautta, että pienistäkin asioista voi saada voimaa, joten ehkä kunkin ihmisen perusajattelutavalla ja elämänasenteella on vaikutusta asiaan. 

Jos on luonnostaan positiivinen persoona, osaa vaikeinakin hetkinä iloita kasvoja kastelevasta syyssateesta, ensilumen peittämästä maasta, utuisena kajastavasta aamuauringosta, lämpimistä villasukista ja kaakaomukillisesta kylmänä talvi-iltana tai vaikka siitä söpöstä oravasta kirmaamassa käpy suussa pitkin pihamaata. Negatiivisempi pessimisti puolestaan ei saa niistä mitään iloa silloinkaan, kun isommat onnen osatekijät ovat kohdillaan.

Mitä tästä kaikesta sitten voisi oppia? 

No, ainakin sen, että ei kannata kadehtia sellaisten ihmisten iloja, joiden suruja ei tunne - se mitä meistä näkyy ulospäin, on harvoin koko totuus. Siksi ei kannatakaan vertailla omaa onnellisuuttaan tai sen puutetta kenenkään muun tilanteeseen, vaan keskittyä löytämään ne omat jutut, jotka tuovat iloa elämään. Ollaan onnellisia omilla ehdoillamme, ei muiden.

Täältä löytyy hyvä kooste 15 asiasta, jotka estävät sinua olemasta onnellinen. 

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Kaunista ja onnellista lokakuun jatkoa!

Tuulisen päivän tuumauksia

Kaunista, kylmää ja tuulista syyssunnuntaita!

Kirjoitin tähän tuhottoman pitkän pätkän kaikkea kaunista, mutta joudun käynnistämään tietokoneen kesken kaiken iTunes-päivitysten takia, joten tekstikin näköjään jäi sitten tallentumatta...no, ei se mitään, uudestaan paremmalla onnella!



Taas on yksi lokakuinen viikko lopuillaan, ja uusi pian alkamassa. Täällä Paltaniemellä on paras ruska jo vaihtumassa tuulen paljaiksi riipimiin puihin, mutta kaunista on joka tapauksessa. Maat ovat keltaisenaan puiden pudonneista lehdistä, ja raikas syksyn tuoksu on kaikkialla. Ensilunta ei edelleenkään ole näkynyt, mutta luonnon merkit enteilevät, ettei se ole enää kovin kaukana.

Tänään oli poikkeuksellisen tuulinen, mutta aurinkoinen syyspäivä, ja kävimmekin kiertelemässä vähän Paltaniemeä. Hienot oli näkymät vanhan Kirkkoniemen kärjestä, törmän päältä aaltopäinä vaahtoavaan Oulujärveen. Juuri tässä samaisessa Kirkkoniemessä kerrotaan juuri tähän samaiseen vuodenaikaan - pimeinä syysöinä - maahisten olevan liikkeellä. En ole pimeään vuorokaudenaikaan uskaltanut lähteä hakemaan huhulle vahvistusta, vaan näin päivänvalolla rohkenin käydä alueella käyskentelemässä. Kirkkoniemessähän on vielä 1700-luvun alussa ollut käytössä hautausmaa, jonka hautoja on sittemmin siirretty kuvakirkon kupeessa olevaan "vainajien varvikkoon". Nykyäänkin Kirkkoniemessä näkyvät kuopat ovat siis vanhoja hautoja, joissa äitinikin oli pienenä kuulemma tietämättömänä rosvoa ja poliisia leikkinyt. Monia hautoja on vyörynyt hiekkatörmien mukana Oulujärveen, ja rannalta onkin löytynyt todella paljon ihmisten luita.





Kävin keväällä dosentti Reijo Heikkisen Paltaniemi -aiheisella luennolla Kaukametsässä, ja siellä olikin salin täysi kuuntelemassa seudun värikästä ja vaiherikasta historiaa.
Paltaniemi on ollut aikoinaan koko tienoon henkinen ja kulttuurillinen keskus, jossa ruotsinkielinen sivistyneistö ja muut silmäätekevät säätyläiset ovat asuneet ja vaikuttaneet sopisoinnussa suomalaisten talonpoikien ja muun työväen kanssa. Vasta rautatien tulo Kajaaniin 1900-luvun alussa toi asiaan muutoksen. Nykypäivänä noista kylän kulta-ajoista muistuttaa kuvakirkko, vanha pappila ja monet muut vanhat rakennukset, ja Eino Leinon ja Elias Lönnrotin kulttuuriperintöä kantava kylätalo.



Koko Suomen mittakaavassa Paltaniemi on ainutlaatuista aluetta; yhtä vahvaa tarinaperinnettä ei kuulemma löydy mistään muualta. Muistan itsekin monet lapsuudessani kuullut, Paltaniemestä kertovat kummitustarinat ja muut kertomukset esimerkiksi peltoon kätketystä kirkonkellosta, ja nämä tarinat muodostavatkin tämän nukkuvan kylän ylle myyttisen tunnelman.

Kurkkaa Reijo Heikkisen kokoamia, muutamia kummitustarinoita Paltaniemeltä täältä!

Itse omien sekä läheisten lukuisten kokemusten johdosta uskon vahvasti henkimaailmaan, ja olen myös kasvanut uskonnollisessa piirissä, silläkin voi olla osuutta asiaan. Se on samalla hyvin kiehtovaa että myös pelottavaa...ja sellainen seikka, joka vahvasti jakaa ihmisiä.
Jokainen uskoo mihin haluaa, mutta itse en oikein osaa olla uskomatta, että ei olisi olemassa muuta maailmaa kuin tämä tässä, minkä me näemme ja koemme. Ehkä se on jotenkin lohduttavakin ajatus tässä pahassa maailmassa, jossa tapahtuu järkyttäviä vääryyksiä koko ajan - ajatus siitä, että jossain on olemassa vielä joku toinen, parempi paikka...

Mahtaakohan meidän 1800-luvun savusaunassa olla saunatonttuja? Tiedä häntä, mutta jos on, niin hyvät löylyt saa kyllä tuossa saunassa osakseen...tarinoiden mukaanhan saunatontut jäävät talonväen käytyä kylpemässä saunomaan viimeisiin löylyihin, ja ovat erityisen mieltyneitä vanhoihin savusaunoihin.

Kuva: Tyynelän tontut

Oheisessa kuvassa poseeraavia, ihania tonttuja voi muuten käydä kurkkimassa Tyynelän tontut -sivulta!





Näimme Paltaniemen venesatamassa näitä hauskannäköistä lajia harrastavia heppuja - en tiedä mikä laji lienee viralliselta nimeltään? Mutta siinä surffaillaan laineilla tuulen puhaltaessa suureen purjeeseen. Kelikin oli siihen touhuun mitä otollisin. Todella kivan näköistä touhua!

Sitten sujuvasti muihin aiheisiin! Ensin muutama kuva tuoteuutuuksista.

Paratiisipajalta tuli ihania tuoksukynttilöitä lisää mansikkakakun, suklaan ja appelsiinin tuoksuisina, lisäksi sitten mansikka-astianpesuainetta ja jouluntuoksuista siivoussuihketta. Nämä muuten ovat todella suosittuja, varsinkin nuo pesuainepullot hupenevat nopeasti, sillä niitä tilattiin kokeeksi vain pieni erä ja monta pulloa on jo huvennut. Katsotaan, tilataanko jouluksi vielä lisää, mutta jos mielii näitä saada, kannattaa olla nopea :)

Svaneforsilta saatiin aivan ihanan ylellisen pehmeitä huopia, tyynynpäällisiä, keittiöpyyhkeitä ja rottinkilyhtyjä.

Ei muuta kuin hakemaan tuotteoita uuteen kotiin! Ollaan avoinna arkisin 12-18, la 12-15, alkavalla viikolla torstai voi jäädä tosin välistä perhejuhlien vuoksi. Verkkokauppahan on auki aina, joten jos ei pääse paikalle, niin käykäähän tekemässä ostokset sieltä, helposti ja mukavasti kotisohvalta käsin :)

En voi vastustaa kiusausta päästä sanomaan jotain tästä kuluneen viikon kananugetti-episodista, josta varmasti jokaisella on jokin mielipide. Kerronpa siis omanikin.
Halvallahan ei hyvää saa, se on fakta. Ja jos joku haluaa syödä huonoa ja maksaa siitä vähän, niin sehän on täysin OK. Mielestäni kaiken lähtökohtana on se, että kuluttajan täytyy tietää, mitä syö, mistä hän maksaa. Monet sanovat, että mitä ruikutatte, noitakin teurasjätenugetteja ja hevosenlihalasagneja söisi moni maailman miljoonista nälkäänäkevistä ilolla. No ihan varmasti söisikin, ei se ole silti mikään syy kusettaa kuluttajia. Jos aina vedotaan siihen, että huonomminkin voisi mennä, ei kehitystä tapahdu koskaan. Tuskin se, että täällä kiinnitetään huomiota ruoan laatuun ja paikkaansapitäviin pakkausmerkintöihin, on nälkäänäkeviltä jotenkin pois.

Suosittelen asiasta kiinnostuneita kurkkaamaan vaikkapa Syötäväksi kasvatetut -kirjan kirjoittajan Elina Lappalaisen blogia, jossa näitä asioita käydään perusteellisemmin läpi. Mutta ei voi olla oikein, että eineslasagnea myydään lasagnena, jos se sisältää "koneellisesti eroteltua broileria". Tällöin vähintäänkin nimi pitäisi muuttaa broilerilasagneksi, sillä broilerin teurasylijäämämurut eivät vastaa kenenkään mielikuvaa lasagnesta, johon joka reseptin mukaan tulee naudanliha-bolognesekastike. Tällaiset seikat ovat niitä, mitkä tökkii, ja sama nugettien kanssa. Olen nähnyt netissä videoita nugettien valmistuksesta (tähän hätään en löytänyt, olisin muuten linkittänyt), ja se on kyllä kaukana siitä, mitä maalaisjärjellä voisi ajatella niiden sisältävän, vaikka jokainen tajunnee ettei ne mitään sisäfileitä ole. Rehellisyyden puute tässä on ainakin omasta mielestä se suurin ongelma, vaikka en kyllä kieltämättä keksi, miten nugettien sisältämä teurasmoska olisi pakkausselosteeseen puettavissa rehelliseksi, mutta kuitenkin myyväksi tuoteselosteeksi...

Toinen tutustumisen arvoinen blogi on Kemikaalicocktail, eli jos oma hyvinvointi kiinnostaa ja tuotteiden lisäaineet pelottaa, kannattaa käydä kurkkaamassa. Siellä myös tästä nugetti-casesta oma postauksensa.
Tämä yhteiskunta on sen verran vinoutunut, että puolueetonta ja totuudenmukaista tietoa saadakseen sitä on osattava etsiä itse, ja mm. näiden blogien kautta olen sitä itse aika hyvin löytänyt.

Sanottakoon vielä, että en itse ole todellakaan näissä asioissa täydellinen. Eikä sitä täydellisyyttä keneltäkään tarvitse edes vaatia. Nämä asiat paranevat jo pienilläkin valinnoilla, ostos kerrallaan parempaan päin...välillä tuntuu, että olen niin kuin autokoulun opettaja aikoinaan: "älä tee niinkuin minä teen, tee kuten minä sanon", käynhän minä syntinen joskus Ikeassa, ostan eineksiäkin, enkä todellakaan jaksa alkaa miettiä joka helkkarin ostoksen vaikutusta maapallon hiilijalanjälkeen ja ilmastonmuutokseen. Eihän sitä muuten ehtisi muuta tekemäänkään. Mutta kun vähän perehtyy asioihin, alkaa tiedostamattaan jo tehdä parempia valintoja. 

Itse maksan mieluusti enemmän sellaisesta ruoasta, jonka tiedän olevan rakkaudella tehtyä, esimerkiksi pienen ja paikallisen tuottajan tekemää, ja jossa tuotantoeläinten olot on tehty mahdollisimman hyviksi. Se ei tarkoita, että suosisin vain kotimaista/kainuulaista ruokaa, vaan ulkomailla voi sielläkin suosia vastaavasti paikallista/luomua tuotantoa. En ehkä olisi halunnut syödä Pariisissa käydessäni Pekka Heikkisen leipää, vaikka se hyvää onkin - ei ole järkevää rahdata ruokaa pitkien matkojen takaa, jos vastaavaa saa läheltäkin. Pariisissa halusin syödä paikallista ruokaa, kulmaleipomoiden patonkeja ja pienten ruokapaikkojen taidonnäytteitä. Jos ruisleipää olisin halunnut saada, olisin halunnut sitä paikallisen leipurin tekemänä (ruisleipää Ranskasta? Turha toivo.)

Niistä tuotteista mitä ei saa Suomesta - banaanit, appelsiinit, riisit sun muut - niissä voi koettaa suosia luomua ja Reilun Kaupan tuotteita mahdollisuuksien mukaan. Sillä lailla saadaan ehkä vähän helpotettua kehitysmaiden nälkäänäkevien hätää, sen sijaan että lähetettäisiin meidän broileri- ja hevosenlihalasagnet ja kananugetit sinne syötäväksi ;)

Loppukevennyksenä sitten sanoista kuviin todistettakoon toteen äskeinen väite omasta epätäydellisyydestäni tässä ruoka-asiassa: kävimme miehen kanssa päivällisellä kiinalaisessa ravintolassa. En tiedä oliko raaka-aineet luomua tai läheltä, mutta hyvää oli!
Kyseessä siis paikallinen Golden Dragon -ravintola, jossa on kauniit, teemaan sopivat puitteet, kiva henkilökunta ja todella hyvät ruoat!

Harmittavan usein noin yleisesti ottaen ruokapaikoissa kerrotaan avoimesti esimerkiksi lihojen alkuperää. Useimmiten en sitä myöskään kysy, tietohan lisää tuskaa, joten joskus on vain parempi pitäytyä epätietoisuudessa...mutta silloin tällöin kyllä kyselen, mistä lihat tulevat, ja huomaan vastauksen vaikuttavan valintoihini. Etenkin lihassa alkuperä on tärkeää, sillä liha tulee eläimistä, jotka ovat eläneet oikean elämän. Kotimaista valitessa on suuri todennäköisyys, että eläimellä on ollut ainakin kohtalaisen hyvät elinolosuhteet, ulkomaisesta ei tiedä senkään vertaa. En usko, että pystyisin muuttumaan täysin kasvissyöjäksi, mutta haluaisin, että syömäni liha olisi peräisin mahdollisimman onnellisen elämän eläneestä eläimestä. Ulkomaistakin lihaa söisin mieluusti luomuna. Paljon vain tulee sellaisia tilanteita, että valinnanvaraa ei juuri ole, vaan on syötävä sitä mitä kulloinkin on saatavilla - vaikkapa reissun päällä. Ilahduttavaa kuitenkin on huomata, miten paljon luomun osuus on koko ajan lisääntynyt, ja sopii toivoa että suunta nousee edelleen!

Loppuun vielä tärkeä vetoomus kaikille, eteenkin kainuulaisille; suunnitteilla oleva lähiteurastamo Sotkamoon kaipaa tukea! Mikäli haluamme tänne saada mahdollisimman helpolla hyvää lähilihaa, ja lyhentää eläinten nykyisellään pitkiä teuraskuljetuksia, tarvitaan jokainen kynnelle kykenevä auttamaan. Teurastamo siis vaatii suuren omarahoitusosuuden, ja sitä suunnitellaan osakepohjaiseksi...eli kaikki kuluttajat, yhteisöt, tuottajat ja yritykset voivat lunastaa 400 e arvoisia osakkeita, joita täytyy saada kasaan 450 000 e edestä, jotta homma toteutuu. Tämän kuun loppu on takaraja ennakkositoumuksille. NYT kaikki mukaan, osoitteesta www.tukinetti.net löytyy lisätietoa ja lomake sitoumuksen täyttämiseen!

Iloa alkavaan viikkoonne!

Lokakuisia ajatuksia

Ja niin on lähtenyt käyntiin lokakuu, talven tulo on enää vain ajan kysymys.

Monessa paikkaa Kainuuta on kuulemma ensilumikin jo käynyt, mutta ainakin täällä Paltaniemellä on maa ollut vielä lumeton...kyllähän sitä tietysti ehtii saada siitä lumesta tarpeekseen vielä monta kertaa talven aikana, mutta jotenkin sitä ensilumen tuloa syksyisin niin kovin odottaa, heti tuntuu että joulu on monta harppausta lähempänä, ja on valoisampaakin.

Saa nähdä, millainen joulu ja talvi säätilojen puolesta tänä vuonna tulee, muistan kun 2006 oli lokakuussa aivan täysi talvi korkeine hankineen eikä kukaan uskonut enää lumien sulavan, mutta niin vain kävi, ja joulun ja uudenvuoden aikaan oli maa mustana.

Tänä jouluna tuleekin vieraita Ranskasta meille tänne, joten toivotaan ettei nyt ihan musta joulu olisi, niin pääsisi toteuttamaan moottorikelkkasafarit sun muut mukavuudet.

Ja nyt sitten taas syvällisempää mietelmää tästä elämästä, pintapuolisemmasta pakinasta pitävät voinevat skipata seuraavan osion välistä :)

Joskus mietin, miten paljon helpompaa olisi olla sellainen ihminen, joka ei mieti tätä elämää liikaa tai elä sitä liian tunteella. Minkäs kuitenkaan teet, kun tällaiseksi olet syntynyt, omien ominaisuuksien kanssa on vain elettävä. Joku viisas (Horace Walpole) jossain joskus sanoi "maailma on komediaa ajatteleville, mutta tragediaa tunteville", ja voin tämän ajatuksen kyllä allekirjoittaa.

Meitä ihmisiä riittää hyvin moneen eri junaan saakka, meillä kaikilla on omat tapamme tehdä asioita, olemme hyviä ja huonoja eri asioissa ja nautimme kukin eri asioista. Silti tämä maailma pakottaa meitä tiettyyn muottiin, elämään tietyn yhteiskuntajärjestelmän mukaan ja toimimaan, kuten kunnon kansalaisen yleisesti kuuluu. On monia, jotka eivät löydä paikkaansa tässä maailmassa, eikä ihme, sillä tämä maailma on tehty vain tietynlaisille ihmisille. Niille, jotka mutkattomasti sopeutuvat elämään tämän yleisesti hyväksytyn mallin mukaan kaipaamatta mitään enempää, kun oman tiensä kulkijat joutuvat hakemaan paikkaansa pidempään, toiset löytämättä sitä koskaan. 

Olen monessa asiassa ollut aina vähän erilainen kuin muut ikäiseni. Viihdyn hyvin paljon yksin, mietin paljon, elän tunteella. Nollaan ajatuksia parhaiten keskellä luontoa, tunnen olevani baarien ja yökerhojen vilinässä kuin hätääntynyt peura ajovaloissa. 

Voin välillä ihan fyysisesti pahoin miettiessäni tämän maailman pahuutta, järjettömiä tekoja joita tapahtuu kaikkialla, koko ajan. Vihaan ajatusta, että en voi tehdä niille mitään, ja vaikka voisinkin, lisää pahaa tapahtuu jatkuvasti. Tekee kipeää tietää, että tälläkin hetkellä liian moni viaton lapsi, aikuinen tai eläin kärsii täysin ilman omaa syytään. Miten väärältä ja pahalta joskus tuntuukaan näyttää lapselle Muumilaakson tarinoita, jossa maailma on niin viattoman täydellinen, mutta niin kaukana raadollisesta totuudesta? Voi kun voisin kertoa, että maailma on oikeasti juuri noin täydellinen paikka elää, mutta kun se ei ole, edessä odottaa kylmä, kova ja karu maailma, joka ei sääliä tunne. Miten sellaiseen voi ketään valmistaa?

Pahuus ja väkivalta on arkipäivää, varsinkaan ilta-aikaan sellaista kanavaa ei teeveestä tahdo löytyä, jossa silmitöntä väkivaltaa ei olisi valjastettu viihteeksi. Silloin tekee itsellä mieli laittaa Muumi-dvd pyörimään ja paeta pahuutta edes hetkeksi itsekin.

Puran ajatuksiani piirtäen, valokuvaten ja kirjoittaen runoja, novelleja, mitä tahansa. Minulla on voimakas tarve toteuttaa itseäni ja luovuuttani, ja tukahdun täysin, jos joudun tekemään jotain sellaista, jossa en koe saavani mitään omaa aikaan. Nyt ymmärrän, miksi taiteilijat yleensä ovat sellaisia kuin ovat - vähän hassuja, boheemeja hulluttelijoita - sillä herkät ihmiset oikeasti kokevat tämän maailman aivan eri vahvasti kuin muut. Ja mielestäni tärkein kriteeri, joka tekee ihmisestä taiteilijan, on juuri herkkyys - kyky tuntea, ajatella, asettua toisen asemaan, nähdä asioita jota muut eivät näe.

Taiteilijan omaama hyvä mielikuvitus ja luontainen luovuus helpottaa monessa tilanteessa, kun raakaa todellisuutta pystyy pakenemaan omaan maailmaansa. Oli ihminen fyysisesti missä tahansa, henkisesti voi olla täysin toisaalla. Se ei suinkaan ole hulluutta, vaan suorastaan hienous, että ympäröivistä olosuhteista pystyy luomaan haluamansa kaltaisen maailman, edes hetkittäin.

Tähän väliin lainaan osuvaa sitaattia kaverini kautta:

"Ei kai sillä ole väliä, mitä tekee. Ihmisen mieleen tallentuu muistoja, oli hän sitten Afrikassa pyöräilemässä tai Suomessa lehtiä jakamassa. Elämä tapahtuu, eikä se ole sen kummempaa.", sanoi Hesarissa pitkin ja poikin maailmaa pyöräilevä mies. 

Maailma on paha ja kylmä paikka, jossa positiivisena pysymiseen vaaditaan hyvin paljon.

Osittain näistäkin syistä lähti halu perustaa tämä maalaispuoti, jonka yhtenä ideana on levittää ihmisille iloa ja hyvää mieltä. Hauskat, kauniit ja tunteella tehdyt tuotteet toivottavasti tuovat iloa monen kotiin. Pienillä teoilla voi tehdä maailmasta askel kerrallaan paremman paikan - jos meillä ei ole uskoa hyvään huomiseen, silloin meillä ei ole enää mitään.

Siinä tämän viikon pintaa syvemmät ajatukset, nyt sitten takaisin niihin pinnallisempiin..eli elämää suurempia pohdintoja karttavat voivat jatkaa lukemista :)

Huomasin ilokseni, että kauppoihin oli saapunut taas uusi Muumi -talvikausimuki "Kuusen alla", kulhon kera tottakai. Muumi-fanina kotiutin tietysti molemmat, ja kyllä se aamiainen vain maistuu piirun verran paremmalle noista nautittuna. Ihanan jouluinen aihe ja värimaailmaltaankin omaan makuun passeli.

Nyt kevennetään tunnelmaa laittamalla jakoon muutama ikimuistoinen Muumien sitaatti, joista monet sisältävät varsin viisaita elämänohjeita meille jokaiselle! Moni maalaispuodilla pyörähtänyt on varmasti huomannut näitä myös lainattuina hyllyillä ja seinillä, sillä itse haluan pitää monia Muumien ajatuksia esillä, muistuttamasta paremmasta maailmasta :)

"Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on. Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän olo oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (Juksu)

"Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään." (Hemuli)

 "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy)  

"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." (Nuuskamuikkunen)

 "Hänellä oli suuri suku ja paljon tuttavia, katsos, tuttavia voi olla kuinka paljon tahansa, vaikka ei olekaan yhtään ystävää." (Nuuskamuikkunen)

"Tiedättekö eron ensimmäisen ja viimeisen rakkauden välillä?  Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi, ja viimeistä ensimmäiseksi."

"Eihän sitä aina ehdi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi." (Nuuskamuikkunen)

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." (Tuu-tikki)

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipappa)

"Mitä järkeä on antaa suklaata lahjaksi. Minä ainakin söisin suklaat itse." (Nipsu)

 "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." (Muumipappa)

"Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen."

"Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti, ja äkkiä kummitus aivasti. En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut,  mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla." (Muumipappa)

"Hän ei osaa suuttua," sanoi Pikku Myy "Se hänessä on vikana."

"Häneen uskottiin, sillä hänen ei oltu ikinä kuultu narraavan, ei edes silloin,  kun hän kertoi kokoelmiensa suuruudesta. Hänellä oli nähtävästi liian vähän mielikuvitusta."

"Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää", Muumimamma sanoi itsekseen.   "Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?"

"Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään.  Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."

"Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävssään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy."

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"  (Pikku Myy)

"Minä en siedä lääppimistä, mutta minä tahdon paljon lahjoja." (Pikku Myy)

"Mörkö, olisimme iloisia jos lähtisit kotiin." (Muumimamma)

"Kuuluisuushan on ikävintä mitä on", Juksu sanoi.  "Aluksi se on ehkä hauskaa, mutta sitten se tuntuu aivan tavalliselta ja lopulta sitä voi pahoin. Aivan kuin karusellissä ajaminen."

 "Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta. Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta. Mutta jos rakastat minua et tee turhia lupauksia." (Nyyti)

Sitten sivutaan täysin eri aihetta - Viivulla- ja Pupuleipomo-blogien postauksien inspiroimana aloin myös itse mietiskellä kaupoista jo kadonneita mutta lapsuudesta tuttuja karkkeja ja muita herkkuja. Olen myös aiemmin lukenut aiheesta monia keskusteluita netistä, ja pistänyt merkille, miten paljon tunnesiteitä ihmisillä liittyy esimerkiksi moniin makeisiin. Ei useinkaan siksi, että ne olisivat jotenkin paljon parempia laadultaan tai maultaan kuin tätä nykyä kaupoissa tarjoilla olevat, vaan koska niihin liittyy paljon muistoja.

Itsekin koin monta jo unohtunutta lapsuuden hetkeä uudelleen nähdessäni ihan vain kuvia joistain lapsuuden ajan herkuista. Muistan monet Metsätähti-jugurttien parissa vietetyt hetket, kuumat kesäpäivät Super-jäätelöpuikkojen ja Lipsi- sekä Joke -mehujäiden kanssa. Oi niitä aikoja, kun limonadit olivat 0,33-kokoisissa lasipulloissa nykyisten XXL-kokojen ja lötteröiden muovipullojen sijaan, silloin kun Lauantaipussikin tuntui vielä isolta karkkipussilta, kun nykyisiä puolen kilon megapusseja ei vielä ollut. Nykymitassa pienet, mutta silloin isoilta tuntuneet karkkiaskitkin olivat suuria herkkuja.

Alla muutamia kuvia, joita olen netistä joskus keräillyt koneelleni muisteloita varten...lähteitä en tiedä?
Lisää kuvia löytyy noista edellä mainitsemistäni blogeista!

Kun 220 g pussi oli "big pack"

Super Toffee, oma henkilökohtainen jätskisuosikkini, voi kun sitä vielä saisi...

Nyt on selvästi jokin retrobuumi meneillään, kun monet lapsuudet karkit ovat tenheet paluuta kauppoihin, näistä esimerkkinä merkkarit, Hopeatoffee ja ABC-lakritsit...
miehen kanssa eilen puhuin näistä lapsuuden karkeista, ja sattumalta mieleeni tuli Chewits-toffeet, joita en ole aikoihin enää kaupoissa nähnyt, mutta lapsena kyllä niitä tuli syötyä. Sattumalta törmäsin näihin Kajaanin Maxissa, eli jossain näitä näköjään tehdään edelleen!

Myös uudempi makeistuttavuus näkyi olevan hyllyllä, nimittäin Marianne-klassikosta taivutettu kahvinmakuinen versio! Testasin, ja vaikka kahvista en pidä, niin näistä tykkäsin!

Toinen kiva uutuus on tämä Fazerin marjainen suklaapatukka, jossa yhdistyy monta omaa suosikkimakua. Tämä on juuri passeli herkku omiin tarkoituksiin, ei tule ahmittua liikaa kun tämä pieni patukka vie mukavasti makeannälän.

Epäreilua, miten paljon muutenkin kaikenlaisia uutuuskarkkeja ja muita herkkuja on tullut syksyn myötä tarjolle, juuri kun olen aloittanut kuntosaliliikunnan uudelleen tauon jälkeen ja alkanut treenailla tavoitteellisesti...mutta luotan edelleen siihen, että kun perusruokailu on kunnossa, herkutella voi satunnaisesti aivan huoletta. Onneksi, sillä kun omasta valikoimasta löytyy toinen toistaan parempia herkkuja, ei niiden "testaamiselta" mitenkään voi tyystin välttyä.. ;)

Mikäli haluat vaihtelua markettien makeistarjontaan, niin kannattaa tulla käynnille tänne meille tai kurkata verkkokauppaan, sillä meillä on spesaalimpi valikoima laatuherkkuja, jos "tavalliset" eivät riitä - käsintehtyjä, pienten tilojen herkkuja, jotka hyvän maun ja laadun lisäksi tuovat myös hyvän mielen!

Kävin muuten Kajaanissa nyt perjantaina järjestetyn Yritysten Yö -tapahtuman aikana kehonkoostumismittauksessa, jonka mahdollisti Kainuun Liikunta. Tuo laite mittaa kropan rasvat, lihakset, nesteet ja kaiken mahdollisen, mitä jokaisen on hyvä fyysisestä itsestään tietää. Kannattaa käydä itsensä testauttamassa, jos vähääkään terveydentila kiinnostaa! Jos herkuttelu meinaa karata lapasesta, ei muuta kuin tilannekatsauksen pariin, testaus vie vain hetkisen ja normaalihinta sille taitaa olla 25 e.

VIELÄ LOPPUUN: Arvonnan voittajat!

Vapaavalintainen palkinto lähtee sähköpostiosoitteen cassandra2002 ilmoittaneelle,

blogin lukija-lisäarvonnan palkinto - On Interiörin sateenvarjo - puolestaan Marikalle, paljon onnea!

Nyt siirryn sängylle virkkaamaan vilttiä ja tuijottamaan töllöä, voin sanoa että on pieni lepo ansaittukin, sen verran vauhdikas viikko taas alkaa olla purkissa. Energiaa ja iloa alkavalle viikolle!