Syksyn suunnitelmia

Sateinen mutta suloinen syksy on saapunut. Moni kiroaa kuluvan vuodenajan paikkaan, jonne päivä ei paista, mutta itse voin kertoa rakastavani tätä aikaa kesän ja talven välissä. No, okei, ehkä se loskaisin ja pimein ajanjakso ennen lumen saapumista on aika synkkä, mutta nyt kun päivänvaloa vielä kohtuudella on ja luonnossa leikkivät kaikki kauniit syksyn sävyt, olen onnellinen. Jos minun pitäisi valita yksi vuodenaika, joka olisi Suomessa ympäri vuoden, se olisi ilman muuta tämä.
Lisäksi varsinkin viime syksystä on hyviä muistikuvia. Samoihin aikoihin vuosi sitten jännitimme miehen kanssa uuden perheenjäsenen tuloa aivan alkumetreillä ja suunnittelimme täydellä tohinalla häitä. Ja nyt on jo kikatteleva neiti kainalossa ja parisuhde sen kun paranee. Kyllä tämä elämä osaa näköjään yllättää vaikeiden aikojen jälkeen ja pistää parastaan kun oikein haluaa.

Ostimme tuossa jo vauvalle valmiiksi syöttötuolinkin. Ihan vielä sille ei ole käyttöä, mutta kuukauden, parin sisällä kylläkin. Löysin vieläpä aivan muuhun sisutukseen sopivan, valkoisen nahkaistuintuolin joka ei jää tarpeettomaksi ihan heti, se kun käy turvakaaren irrottamalla istuimena lapselle vuosikausia, jopa aikuisellekin, painorajaksi kun on ilmoitettu 100 kg. Kyseessä on BRIO Grow -tuoli, jonka valmistus on jo lopetettu mutta jota vielä hajakappaleita myynnistä vielä löytyi, onneksi.
Syksystä ja syöttötuoleista muihin aiheisiin.
Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen.
Viime aikoina kehitys on mennyt siihen suuntaan, että se lottovoitto olisi tarpeen jos syntyy Suomeen.
Syystä että eläminen kallistuu koko ajan, kohta siihen pisteeseen että lihavana ja laihuutta ihannoivana kansana tunnetuille suomalaisille syömisestä tulee vain herrojen huvia ja läskit on taas muodissa. Niinhän tapahtuu aina - se, mitä on vaikea saavuttaa, on tavoiteltavaa. Länsimaissa laihuus ja kehitysmaissa lihavuus. Pohjolassa päivetys ja Välimerellä viehkeä vaaleus.
Ruoka alkaa kuitenkin olla jo kohtuuttoman kallista. Ja mikä nurinkurisinta; sitä kalliimpaa, mitä lähempänä tuotettua. Ihmiset ajetaan ahtamaan halpaa, kaukaa rahdattua einesruokaa, mikä sekin alkaa olla jo hinnoissaan. Ja mikäs siinä hintoja nostaessa, kansa kun maksaa kuitenkin. Monesta muusta voi tinkiä, mutta syömistä on hankalampi lopettaa.
Oma suhtautuminen ruokaan on vaihdellut eri aikakausina. On eri asia syödä elääkseen kuin elää syödäkseen. Kultainen keskitie on ollut haastava löytää, sillä rakastan hyvää ja puhdasta ruokaa, mutta samalla yritän ajatella sitä sellaisena kun se oikeasti on; kehon polttoaineena, josta on saatava tietyt ravintoaineet ja vitamiinit jotta elimistö voi hyvin. Eihän autokaan kulje, jos siihen tankataan vääränlaista menovettä. Onkin kausia, jolloin syön tarkasti vain tiettyjä ruokia kropan hyvinvointia silmälläpitäen, ja välillä taas jaksoja jolloin kokkaan ja leivon pakastimen täyteen kaikkia mahdollisia ravintosisällöllisesti ei-niin hyviä kaloripommeja. Silloin kun elän säntillisen ruokavalion mukaan, mietin että voisihan tästä elämästä nauttia ruuankin muodossa, ja kun sitten teen ruokaa voita ja kermaa säästämättä, mietin että ilmankin olisin pärjännyt. Elämä on kuitenkin lyhyt, ja sen suomista iloista kannattaa nauttia kun pystyy, ja hyvä ruoka on ehdottomasti yksi parhaimmista muodoista toteuttaa sitä. Siispä jätän suosiolla kaalisoppa- ja greippimehudieetit muille ja luotan vankasti yksinkertaiseen menetelmään: hyvää ja terveellistä ruokaa, laatu ennen määrää, satunnaisesti herkkuja ja runsaasti liikuntaa. Ja hyvin on voinut sekä keho että mieli!

Saimmepa tässä kunnian päästä ihanalle pienelle Helmi -tytölle kummiksikin mieheni kanssa. Parin kuukauden ikäinen neiti on 2,5 kuukautta vanhemmalle Minnille tulevaisuudessa toivottavasti hyvä leikkikaveri. Vaikka poikalapsetkin ovat kivoja, niin täytyy sanoa että kyllä tytöt ovat aivan ihania!
Hyvää mieltä on aikaansaanut myös kaiken uuden suunnittelu ja tekeminen. Sisustuskärpänen puraisi toden teolla, ja nyt on menossa uusiksi likipitäen kaikki asunnon seinäpinnat. Löysin pitkin ja poikin kierreltyäni pari ihanaa tapettivaihtoehtoa ja niiden lisäksi löysin värikartasta mitä hienoimman sävy-yhdistelmän joiden mukaan värimaailmaa lähdetään rakentamaan. Joku voisi nyt huomauttaa, että kysyttiinkö mieheltä mitään? Minä vastaisin siihen, että kysyttiin kyllä, mutta vilpitön vastaus oli, että allekirjoittanut saa vapaat kädet visuaaliseen suunnitteluun. Ensin olin hahmottelemasta asunnosta mahdollisimman moneen makuun sopivaa, harmaan, hopean ja beigen sävyillä hillitysti stailattua, lähinnä tulevaa myyntiä ajatellen, sillä joidenkin vuosien kuluttua viimeistään on isomman asunnon osto ajankohtainen. Päädyin kuitenkin lopuksi vähän räväkämpään vaihtoehtoon, taiteilijapersoonana kun sitä rakastaa värejä ja graafisia muotoja, kuitenkin silmälläpitäen sitä seikkaa että lopputulos ei ole liian erikoinen jotta miellyttää mahdollisimman montaa. Eli ei muuta kuin suunnittelemaan ja pikkuhiljaa myös toteuttamaan!

Löysin muuten hienoja sisustustyynyjä, jotka niin kuvioltaan kuin väreiltään soveltuat erinomaisesti ajattelemaani tyyliin. GANT Home myy upeita tähtikuvioisia tyynyjä myös oranssissa värissä, ennestään minulta löytyy Askon huonekaluliikkeen myymää hieman vastaavaa tähtikuviota niin tyynyistä, matoista kuin ulkolyhdystäkin. Vaikka nyt tuo keltaoranssi väritys on tuntunut siltä oikealta, kokemuksesta tiedän että mieli voi muuttua, onhan minulla ollut milloin räiskyvän punainen, viileän valkoinen tai pirteän pinkki kausi. Uskalsin kuitenkin ottaa riskin, sillä olen aina pitänyt keltaisesta väristä poikkeuksellisen paljon ja toiseen tapettiin on tulossa ripaus samaa sävyä, jolloin haluan myös muun välimaailman osuvan yksiin. Helpoin onkin, kun pitää asunnon pääosin hillitynsävyisenä ja käyttää esimerkiksi tätä keltaista tehostevärinä tuomassa ripauksen räväkkyyttä. Sanottakoon kuitenkin, että näillä näkymin ainakin yhdestä seinästä olisi tulossa kokonaan keltainen, joten voi olla että siitä on hillitty hieman kaukana. No, maalipinnan saa onneksi aina helposti maalattua piiloon jos keltainen vallankumous alkaa syystä tai toisesta kyllästyttää. Tarkoitus olisi saada jotain valmista aikaan tässä tämän vuoden puolella, joten nähtäväksi jää onko lopullinen tulos lähellekään siltä, mitä se tällä hetkellä mielikuvissa ja suunnitelmissa muistuttaa.
Moni joka näitä allekirjoittaneen ajatuksia täällä lueskelee, varmasti ainakin joskus miettii miten varsinkin viime vuoden ajan kirjoitukset ovat olleet kallellaan melko yltiöpositiiviseen suuntaan. Kaikki aina syksyn sateista ja ruuanlaitosta alkaen varmasti kuulostaa ulkopuolisen korviin kovin teennäiseltä ihkutukselta. Äkkinäisenä voisi ajatella, että siten täyttää vain jotain oman elämän tyhjiötä tai yrittää saada elämän näyttämään muiden silmissä hohdokkaammalta kuin se oikeasti onkaan, toisinsanoen elää virtuaalista kaksoiselämää. Valitettavasti omalla kohdalla päätelmä on väärä, itsellä ei ole tarvetta pitää minkään sortin kulisseja pystyssä.
Joskus silloin, kun asiat olivat paljon huonommin, koetin epätoivoisesti keskittää huomion edes niihin vähiin hyviin asioihin joista pidin kiinni, samalla kun koetin selvitä elämässä eteenpäin. Nyt asiat ovat lopultakin ihan aikuisten oikeasti hyvin ja se heijastuu kaikkeen tekemiseen ja ajattelutapaan. Lisäksi tämä elämä ja maailma on muutenkin niin syvältä, että jos jäisi surkuttelemaan sen pahuutta, se vetäisi positiivisenkin persoonan ennenpitkää mukanaan synkkiin syövereihinsä. Uutiset ovat täynnä karmeita tekoja, epäoikeudenmukaisuutta, julmuutta, kuolemaa, kaikkea sitä minkä olemassaoloa ei haluaisi ajatella. Tunteellisena ihmisenä minä vielä otan ne varmasti raskaammin kuin moni muu, siksi en halua niitä enkä muitakaan elämän epäkohtia puida täällä enää enempäänsä. Ja rehellisesti sanoen, positiivisena persoonana minulla ei elämässä ole edes paljon asioita, joista valittaisin. Aina kun joku asia alkaa vastustaa, mietin miten paljon huonomminkin asiat voisivat olla, ja pienet koettelemukset tuntuvat sen jälkeen mitättömiltä. Haluan siksi ottaa esille tästä elämästä niitä harvoja iloa tuovia asioita ja näyttää muillekin, miten ihan pienistäkin arjen asioista voi tulla onnelliseksi.
Kyllä meilläkin joskus riidellään, mutta ne riidat on tehty sovittavaksi. Täälläkin noustaan joskus sängystä väärällä jalalla, eikä kenelläkään voi aina olla hyvä päivä. Kaikki ei aina vaan mene niinkuin Strömsössä. Ei kenelläkään. Miten koettelemuksiin suhtautuu ja miten niiden jälkeen nousee taas jaloilleen, on jokaisesta itsestään kiinni. Vastoinkäymiset on kuitenkin tehty voitettaviksi, ja kun on oikea henkilö rinnalla jakamassa niitä, ne ovat kaksinverroin helpompia ja jopa hauskempia sietää.