Kymmenen miljoonan tähden

Kuva: Veikkaus

Lottokone arpoo taas tänäkin lauantaina 7 numeroa 39:stä, kuten joka ikinen viikko. Tällä kertaa panokset vain ovat paljon tavallista suuremmat - ensimmäistä kertaa potti on kohonnut hurjaan kymmeneen miljoonaan euroon. Jääkö se taas jakamatta kasvaen taas seuraavaa kierrosta varten, saako sen yksi ainoa onnellinen vai meneekö se jakoon useamman ihmisen kesken?


Kymmenen miljoonaa. 10 000 000 e. 


Niin suuri summa, ettei tavallinen duunari sitä oikein edes ymmärrä. Miljardööreille ja upporikkaille pieni summa, mutta tavalliselle tallaajalle tähtitieteellinen. Väkisinkin sitä heittäytyy haaveilemaan, mitä sillä kaikella oikein tekisi. Vaatimaton suomalainen todennäköisimmin maksaisi lainat pois, ostaisi asunnon ja auton, kesämökin tottakai, antaisi läheisimmille ihmisille osansa ja ehkä matkustaisi jonnekin, loput menisivät säästöön. Oltaisiin niinkuin ennenkin, vähän enemmän toki kaupan kassalla hymyilyttäisi, mutta ylimääräisille ei huudeltaisi.


Luin erään lottovoittajan tarinaa. Olen lukenut niitä ennenkin, eikä ne vastoin luuloja ole usein erityisen ruusuisia. Katkeruutta, kateutta, uusia "kavereita" joita kiinnostaa enemmän tienaaminen kuin tuttavuus, "vanhat" kaverit vastaavasti vetämässä herneitä nenään "kun se ei taaskaan tarjonnut". Hetken hullaantumista ja samassa huumassa tehtyjä tyhmiä päätöksiä. Tässä viimeisimmässä tarinassa taannoinen voittaja totesi, että oli oikeastaan hauskempaa silloin, kun vielä vasta haaveili lottovoitosta ja siitä, mitä sillä kaikella rahamäärällä tekisi. Unelma voitosta oli itse voittoa merkityksellisempää. Todellisuus ei sitten enää ollutkaan niin kivaa.


Myönnän, minäkin tein muutaman rivin lottoa. 


Todennäköisyys veikata oikein kaikki seitsemän on 1:15 000 000. Eli melkoisen olematon. Silti sitä haluaa kai pitää pienen jännityksen yllä lauantai-illassa ja ehkä aavistuksen leikitellä ajatuksella, että entä jos. Saisihan sillä kaikenlaista, olisihan elämä rahallisesti helpompaa.
Kuitenkin, kun puhutaan niistä asioista, jotka tässä elämässä oikeasti meille merkitsee, raha jää toissijaiseksi. Tavoittelemme sitä, haluamme rikastua, luulemme että se tekee meidät onnelliseksi, mutta kun meiltä viedään jotain sellaista mitä ei rahalla saa, ei millään omaisuudella yhtäkkiä olekaan enää mitään merkitystä. Eikä mikään, mitä yhtäkkiä onkin mielin määrin saatavilla, olekaan enää loppujen lopuksi niin kivaa.

Ne, jotka ovat menettäneen rakkaan ihmisen, antaisivat kaikki rahansa saadakseen hänet takaisin jos se vain olisi mahdollista, mutta mitkään maailman rikkaudet eivät pysty sitä tekemään. Silloin sen viimeistään huomaa, miten naurettava on maallisen materian arvo. Kymmenen miljoonaa tai enemmänkin muuttuu yhtäkkiä merkityksettömäksi kun vaa'alla on vastassa ne jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.


Voin siis sanoa, että myös minä olen huomattavan paljon tuota kymmentä miljoonaa euroa rikkaampi, kuten myös kaikki ne jotka ymmärtävät arvostaa elämässään niitä asioita, joita ei saa vaikka tilillä olisi miten paljon katetta. Jokaista ihmistä, joka merkitsee jotain. Jokaista uutta aamua, johon saa herätä. Jokaista hymyä jonka lapsesi sinulle aamulla antaa. Jokaista rakkaudentunnustusta jonka rakkaasi sinulle kuiskaa.


Millainen olisi se maailma, jossa sinulla olisi kaikki ne tavarat joista suurin osa voi koskaan vain haaveilla - kalleimmat autot, hulppeimmat talot, tyyriimmät veneet ja leluja joka lähtöön - mutta ei yhtä ainoaa ihmistä jonka kanssa voisit jakaa sen kaiken?