Trendejä ja Tallinnan-matkaa

Sateista syyskuun loppua Kajaanista! Mieluummin toivottaisin aurinkoista, mutta kyseinen taivaankappale on isohkolla prosentilla pysynyt pilviverhon peitossa, vieläpä sateisen sellaisen, että otetaan nyt sitten ilo irti siitä mitä meille annetaan eikä itketä paisteen perään, kyllä sitäkin vielä kyllästymiseen asti saadaan.

Piirsinpä tuossa oheisen kuvan rakkaasta tyttärestä. Koska tämä blogi toimii jonkin sortin jatkumona omille nettisivuille, vaikkakin eri osoitteessa, niin sivutaan nyt itse aihetta eli piirustuspuoltakin vähäsen; vaikka elämäntilanteesta johtuen tämä vuosi on ollut taiteilujen tiimoilta rauhallisempi, pysyy kynä edelleen kädessä aina silloin kun siihen aikaa liikenee. Eli mikäli haluat saada itsesi/kaverisi/koirasi/autosi/mummosi/lapsesi/vaikka kukkapenkkisi ikuistettua paperille tai mielessä pyörii muu taiteellista näkemystä edellyttävä työ jota itse et jaksa/ehdi/osaa toteuttaa niin kotisivuilta saat yhteystiedot mistä tavoittaa -kun vain kärsivällisyyttä aikataulun suhteen löytyy. Mielelläni piirtelisin enemmänkin, mutta kun laadusta ei halua tinkiä - ja nimenomaan työn jälki on se mikä kärsii, kun koettaa pitää kynää toisessa ja tuttipulloa toisessa kädessä. Asiat siis tärkeysjärjestykseen, ensin lapsi ja perässä muut työt sitä mukaa kun niihin löytyy aikaa.

Se tältä erää siitä aiheesta, siirto seuraavaan pohdittavaan aiheeseen.

Aina kun jostain asiasta tulee muotivillitys, siitä tuppaa menemään maku ennen pitkää. Haluan innostua uusista asioista, mutta kun niin tekee yhtäkkiä lauma muitakin saman asian tiimoilta, ei se olekaan enää niin kivaa - ainakaan allekirjoittaneesta. Tiettyyn pisteeseen asti ne voivat lisätä intoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden saman jutun omaksensa kokeneiden kesken, mutta kun siitä tulee kaikkien tietoon levinnyt ilmiö, ei olekaan enää niin kivaa. Jaettu ilo ei aina ole tuplaten iloa. Ihan kuin vuosia varjeltu pienen piirin sisäinen salaisuus olisi röyhkeästi repäisty kaiken kansan kuuluville. Kuin oltaisiin viety jotain omaa.

Esimerkki. Perussuomalaiset tuntuivat hyvältä puolueelta silloin aikoinaan, kun kannatus oli vain muutaman prosenttiyksikön lukemissa. Nyt ei liene enää ketään, jolle puolue jäsenineen ei olisi jotenkin tuttu. Jäsenenä olen edelleen, mutta väkisinkin tulee välillä olo, että ihmiset ajattelevat taas yhden hurahtaneen joukkokapinaan massan mukana sen suuremmin ajattelematta. Turha siinä on selittää, että olin kyllä puhumassa puoleen periaatteiden puolesta jo silloin kun koko Soini oli vielä suurelle osalle tuntematon nimi. Myönnetään, että Perussuomalaisten äkkirynnäkkö politiikan huipulle ei ole ainoa syy, miksi innostus on itsellä ollut hieman laskusuhdanteinen - niin monta vaaleista jollain ihmeellä läpi päässyttä on julkisesti vetänyt puoluetta lokaan teoillaan ja tökeröillä lausunnoillaan että itseäkin hävettää. Sääli, sillä puolueessa olisi potentiaalia periaatteidensa puolesta vaikka kuinka, kun sitä vain oikeanlaisten henkilöiden toimesta osattaisiin kunnolla hyödyntää.

Toinen, ehkä parempi esimerkki. Karppaus on nyttemmin likipitäen jokaiselle tuttu ilmiö. Hiilihydraattitietoisuus on kaikkien huulilla. Pikaruokaketjutkin lanseeraavat jo karppaajille varta vasten suunniteltuja annoksia ja leipomot tuovat markkinoille hätäpäissään vähähiilarista leipää Karppisesta Skarppiin kun normaali leipä ei tahdo enää tuttuun tapaan mennä kaupaksi. Tästäkin puuhasta on vähän maku menossa. Ei kirjaimellisesti, sillä karppiruokavalio on varsin maukasta, mutta jotenkin sitä ei tahdo enää haluta mainita kenellekään syövänsä hiilihydraattitietoisesti kun muuten hyvästä ja toimivasta ruokavaliosta on tullut muoti-ilmiö, niidenkin keskuudessa jotka eivät oikeasti ole siihen perehtyneet mutta joiden täytyy kaikin keinoin koettaa pysyä perillä viimeisimmistä villityksistä.

Joku asiantuntija jossain joskus veikkasi, että karppausvillityskin vielä menee ohi. Trendit tulevat ja menevät. Karppaus kuitenkin toimii monia muita dieettejä ja kuureja paremmin ja on mielekkäämpää koska siinä ei tarvitse nälissään kärvistellä, joten veikkaan ettei se ihan tyystin mene pois muodista, mutta uskon että suurin into laantuu ja peruna ja leipä palaavat pikkuhiljaa ainakin pieneksi osaksi hiilaritietoisimpienkin ruokavalioon. Itse en ole niistä koskaan tyystin luopunutkaan, vähentänyt vain, mutta minulla nyt ei paljon kiloja olekaan pudotettavana. Karppaus onkin kaikkein tehokkainta niille, joilla oikeasti on mitä laihduttaa. Parasta mitä lihava ihminen voi itselleen tehdä, sanotaan. Urheileva tarvitsee hiilareita, mutta karppaamalla kilot karisee vaikka paikallaan istuen.

Jos minun pitäisi veikata seuraava ruokatrendi, arvelisin ja toivoisin sen olevan se mihin on jo pitkään ollut pieniä merkkejä havaittavissa: lähiruoka. Terveellinen, ekologinen, vähän käsitelty, ravintorikas, lisäaineeton, tuore ja aito paikallinen ruoka. Lähiseudulla tai edes kotimaassa tuotetut puhtaat ja yksinkertaiset raaka-aineet; liha, kala, juurekset, vihannekset, marjat, leipä. En ymmärrä, miksi ihmiset ahtavat itseensä kuormittain teollista, ravintoköyhää, lisäaineilla kyllästettyä roskaa, mutta onneksi tämä suuntaus näyttäisi pikkuhiljaa olevan kääntymässä kun ihmisten tietoisuus syömästään ravinnosta lisääntyy ja kiinnostus paikallisia tuottajia kohtaan kasvaa.

Se yleisestä pohdinnasta ja hetkeksi vielä henkilökohtaisimpien kuulumisten pariin.

Silloin kun arki alkaa tuntua hetkittäin liian tasaiselta tallaamiselta, piristän itseäni sillä missä koen olevani parhaimmillani - erilaisten tapahtumien suunnittelemisessa, pienien ja vähän isompienkin. Sain pitkäksi aikaa mielenvirikettä viime vuonna häiden järjestämisessä, sen jälkeen täydellä tohinalla ristiäisten suunnitteluun. Nyt kehittelyn alla on alustavasti jo pikkuneidin ekat synttärit, vaikka aikaa niihin onkin vielä seitsemän kuukautta, sekä toivon mukaan parit lähitulevaisuudessa siintävät omat valmistujaiset. Onpahan jotain värkättävää ja odotettavaa. Valmistujaisiin olen jo ajatustasolla suunnitellut oman mekonkin valmiiksi ja synttäreihin olen jo mielikuvituksissani leiponut itse omin kätösin päivänsankarin ekan kakunkin, vaikka aiempiin juhliin olen melkein poikkeuksetta tilannut sellaisen leipomosta. Nyt olen kuitenkin innostunut ajatuksesta tehdä sellainen itse, ja vaihteeksi marsipaaniversiona. Visio olisi jo valmiina, mutta toteutus odottaa vielä vuoroaan. Harjoitteluversiota odotellessa...

Miehen kanssa ollaan suunniteltu joulukuuksi pientä, muutaman päivän piristysreissua, keskelle pimeintä vuodenaikaa. Suuntana olisi siis risteilyretki Tallinnaan sekä kiertelyä vaihteeksi talvisessa Helsingissä - vaikka viime kesänä parhaimpaan loma-aikaan muutama päivä jo pääkaupunkiin tutustuttiin, jäi paljon käymisen arvoisia paikkoja silti näkemättä ja kokematta. Pääsee samalla käymään pikaristeilylläkin ja tutustumaan Suomenlahden tuolla puolen siintävään Tallinnaan, jossa päinvastoin kuin suurimmalla osalla suomalaisista pääasiallinen matkan tarkoitus ei ole viinan yletön rahtaaminen vaan lähinnä turistina kiertely ja kuuluisaan vanhaan kaupunkiin tutustuminen. Risteilyt itsessään eivät koskaan ole kiehtoneet, syystä että minulle on jäänyt niistä mielikuva lähinnä kosteiden irtiottojen eli ryyppäjäisten tapahtumapaikkana ja sen sortin kekkerit eivät oikein iske, mutta lähdetään nyt avoimin mielin katsomaan miltä se kokemus käytännössä tuntuu ja miten Viron pääkaupunki ensikertalaiselle avautuu.

Hassua, miten Taloussanomat vast'ikään julkaisi artikkelin siitä, miten säästää Tallinnan-matkalla. Tai otsikointi lupasi jopa suoranaista tienaamista. Minä tietenkin tutkimaan, että no miten sitten, onhan reissu sinne kohta ajankohtainen. Eipä yllättänyt, että uutisessa kerrottiin vain alkoholin ja tupakan rahtaamisesta. Missä oli kaikki muut vertailut? Elintarvikkeet, rakennustarvikkeet, palvelut? Olisi ollut kohtuullista kertoa myös kaikesta muusta mitä Tallinnalla on tarjottavanaan, sillä tuskin se kaikki rajoittuu vain viinaan. 


Kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista, jos ainoa mainittavan arvoinen asia naapurimaassamme vieraileville on se, miten tuot sieltä mahdollisimman halvat humalat ja tienaatkin jopa, rivien välistä päättelemällä voisi luulla että se viina pitäisi tuoda myyntitarkoituksessa, koska käsittääkseni koskaan ei voi tienata ostaessaan jotain (=menettäessään rahaa) ilman että myy sen eteenpäin kalliimmalla. En puhuisi edes säästämisestä, koska itse koen säästäväni vain silloin kun laitan rahaa konkreettisesti säästöön tai saan jotain oikeasti tarpeellista hyvin edullisesti. Viina on tuskin (toivottavasti) monelle kovin välttämätöntä. Korkeintaan jos aikomuksena on järjestää isomman luokan pirskeet joissa on alkoholitarjoilu ja joihin joka tapauksessa on ostettava juomat, voi tuon termin "säästää" jotenkin ymmärtää, tienaamista taas en. Pilkunviilausta ehkä, mutta kyseessä on kuitenkin Taloussanomat eikä mikään keltaisen lehdistön edustaja, jolloin uutistenkin olettaisi pysyvän asialinjalla. No, kukin tavallaan ja tuokoon viinaa kaksin käsin ja kuormittain sieltä ne jotka sen tarpeelliseksi kokevat, itse keskityn enemmän muuhun tarjontaan. Osoitti vain melko huonoa makua ja harkintakykyä uutisoijalta sivuuttaa kaikki muu mitä Tallinnassa vierailevan kannattaa mukanaan tuoda tai mitä palveluita käyttää.


Semmoista täältä tähän väliin. 


Pitkiä vaunulenkkejä raikkaassa syyssäässä, arkiaskareita kotosalla, puuhaamista pienokaisen kanssa, ensilunta ja joulunajan odotusta, kaikkea mikä tekee elämästä hieman siedettävämpää elää ja mikä tuo paistetta pilvisiinkin päiviin. Niistä on sateisetkin syksyt tehty.