Paino puntarissa

Se näkyy ja kuuluu kaikkialla. Ihmisten puheissa, asenteissa, suhtautumisessa. Uutisissa. Mainonnassa. Se alkaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
Ai mikä? No, painon tarkkailu ja arvostelu. Jo neuvolassa tehdään käyriä ja puututaan painon kehitykseen, vaikka jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy omaan tahtiinsa. Selvä ali- tai ylipaino on tietysti juttu erikseen, ja sen syihin on hyvä puuttua aikaisessa vaiheessa, mutta noin pääsääntöisesti luokittelu painon ja ulkonäön mukaan on mennyt yli äyräidensä. Varsinkin naisten kohdalla.
Luin juuri iltapäivälehden uutisen, jossa päiviteltiin liki nelikymppisen Geri Halliwellin "repsahtanutta masua". Järkytyin. En masusta, vaan uutisesta. Kuvaan paparazzin toimesta zoomattu maha oli synnyttäneelle ja sen ikäiselle naiselle mitä loistavin, mutta ilmeisesti ei uutisoijan mielestä. Olisipa kiva nähdä tämän "uutisen" kirjoittaneen henkilön oma rantakunto. Kissankokoisin kirjaimin otsikoiden ihmetellään, kun maha ei olekaan enää aivan sama kuin parikymppisen pyykkilautavatsa. Hei haloo, järjenkäyttö sallittua! Tämä yhteiskunta on pahasti vinoutunut. Samassa lauseessa sitten päivitellään kun nuorten naisten ja tyttöjen syömishäiriöt lisääntyvät. Liekö ihmekään kun naiset asetetaan jo nuorena tällaisten paineiden alle. Joku roti!
Samaan verrattavia ovat näiden keltaisen lehdistön edustajien vähintään yhtä tärkeät "uutiset" milloin kenenkin julkkiksen (lähes poikkeuksetta naisen) rantakunnosta, ja näiden lehtien verkkosivujen luetuimpiin uutisiin lukeutuu lähes aina joku kuvasarja milloin kenestäkin vähäpukeisesta naisesta. On tietenkin ihan hyvä jos meillä täällä Suomessa menee niin hyvin, ettei tärkeämpää uutisoitavaa löydy, mutta olisi aika saada jotkut rajat tälle pinnallisuuden määrälle. Vaikka itse olen aina puoltanut kuntoilua ja itsensä pitämistä kunnossa, en silti hyväksy kenenkään arvostelua tai luokittelua sen perusteella miltä joku näyttää. Valitettavasti tämä yhteiskunta ei vain toimi niin, sillä kaikessa hiljaisuudessa työpaikat menevät usein hoikille ja hyvännäköisille ja kaikkea tuotetta ja palvelua myydään mallin mitat täyttävien myötävaikutuksella. Ja tässäkin tähtäimessä ovat useimmiten naiset. Joo, onhan naisten vartaloita kiva katsella, mutta ei siitä tällaista yleisöhuvia tarvitsisi tehdä. Miehetkin kaljuuntuvat ja kerryttävät keskivartalon kesseliä iän myötä yhtä lailla, eivät kaikki vanhene yhtä tyylikkäästi kuin George Clooney. Joten olisiko aika lopettaa se huuteleminen ja antaa kaikkien kantaa kroppansa rauhassa julkiselta kritisoinnilta.
On totta, että Suomi on lihava maa ja näpäytyksen aihetta kohti terveellisimpiä elintapoja olisi, mutta yletön ulkonäön painottaminen varsinkin naisten ja etenkin synnyttäneiden ja ikääntyneiden sellaisten kohdalla tulisi lopettaa alkuunsa. Naisten, jotka lasta kehossaan kantamalla ja sen tähän maailmaan synnyttämällä ovat saaneet aikaan jotain niin ihmeellistä, tulisi saada olla ylpeitä myös sen kaiken jälkeen jättämistä merkeistä. On vastenmielistä nähdä etenkin siihen kohdistuvaa julkista arvostelua. Me kaikki vanhenemme aikanaan, emmekä voi enkä ainakaan minä edes halua näyttää koko ajan nuorelta naikkoselta vaan kannan elämän aikana väistämättä syntyvät muutokset kropassani kunnialla. Terveellisillä elämäntavoilla niiden syntyä voi helposti rajoittaa ja hidastaa muutenkin.
Suomalaiset ovat lihavia monestakin syystä. Kulttuurillisista syistä, elintason takia, varmasti osittain ilmastollisistakin syistä. Onko syy sittenkin genetiikassa? Pohdin tätä ilmiötä joskus syvemmältikin, luin aiheesta kirjankin nimeltä Ranskattaret eivät liho (Mireille Guiliano), mutta yksiselitteistä vastausta ei löytynyt. Ovatko suomalaiset tunnesyöppöjä? Onko syy sittenkin alkoholin? Juodaanhan Ranskassakin paljon viiniä. Siellähän sitä vasta intohimoisesti ruokaan suhtaudutaankin. Patongit ja juustot tekevät kauppansa ja onhan koko maa kulinarismistaan kuuluisa. Italiassakaan tuskin juuri karpataan, tai ainakin se on tehty hyvin hankalaksi kaiken sen pizzan ja pastan keskellä. Jätän tämän pohdinnan viisaampien harteille ja kerron muutaman sanan kuntoilusta.
Suomalaisen ja venäläisen kuntoilijan ero on selvä. Venäläinen kuntoilee vastentahtoisesti, vain näyttääkseen hyvältä, suomalainen siksi että se tuntuu hyvältä. Ja se todella tuntuu. Nyt kun olen kulkenut salilla taas tiiviiseen tahtiin, muutaman kerran viikossa, ja aloittanut salitreenien ohella myös ryhmäliikunnan eli jumppatunnit, on kroppa ollut kovalla koetuksella ja kipeä mutta vointi monin verroin parempi. Tämä yhdistettynä vähähiilariseen ruokavalioon ja kas kummaa, kaikki väsymys ja turvotus on poissa ja olo energinen. Lady Linellä onkin tarjota suuri valikoimia erilaisia jumppatunteja aina pilateksesta ja joogasta raskaaseen Bodypump -treeniin ja kaikkea siltä väliltä. Eilen hikoilin tunnin afrotanssia ja kamppailulajeja yhdistelevällä Freepower -tunnilla, sitä ennen reisiä, pakaroita ja vatsalihaksia vahvistavalla tunnilla. Myös tanssista tykkääville on oma tuntinsa, jossa yhdistellään mm. salsan ja flamencon askeleita. On BodyStepiä, spinningiä ja LadyFlexiä. Löytyy juoksumatot, crosstrainerit ja muut perinteiset kuntopyörät. Ja jotta tämä kaikki ei tapahtuisi täysin mukavuusalueen ulkopuolella, rentoutusta kaipaaville löytyy myös hierovat nojatuolit, suihku saunoineen ja solarium. Olen saanut monta ystävääkin innostumaan saliliikunnasta ja liittymään joukkoon mukaan. Tähän tasapainoksi vielä perinteisiä lenkkejä raittiissa ulkoilmassa ja kylläpä voi hyvin sekä kroppa että mieli.
Lopuksi vielä yksi elokuun ehdoton kohokohta - meidän pienestä hymytytöstä on tullut jo ääneen kikatteleva neitonen. Niin se aika vaan joutuu - pienestä, avuttomasta ja yöt valvottaneesta nyytistä on kasvanut jo kohta selältä mahalleen kääntyvä, puhetta pulputtava pienokainen joka nukkuu yötkin jo oikein mallikelpoisesti - menee nukkumaan joka ilta 23 jälkeen ja herää ekan kerran 7-8 aikaan syömään ja nukkuakseen vielä parisen tuntia lisää. En olisi ennen tätä kaikkea koskaan uskonut, miten palkitsevaa voi vanhemmuus olla. Jos mitään muuta hyvää en tämän elämän aikana tule saamaan aikaan, niin ainakin tiedän että se kaikkein paras mahdollinen asia minkä elämä voi antaa, on jo olemassa; oma rakas tytär.
Liikunnallista loppukesää kaikille!