Muutosten tuulia

Operaatio terveellisempi ruokavalio on sitten virallisesti startannut tällä viikolla - raskausajan rutiineihin kuuluvassa sokerirasituskokeessa nimittäin nipin napin ylittyi kaksi kolmesta raja-arvosta -harmittavasti toinenkin niistä vain 0,1 yksiköllä. Osansa toki voi olla sillä, että vaadittua 12 tunnin paastoa ennen söin mahan ehkä vähän liiankin täyteen ja se vielä aamun kokeessa näkyi, tai sitten muuten vain on päässyt raskausaikana sokeriarvot hieman nousemaan, tiedäpä tuosta, mutta se on ainakin selvä että ei ainakaan haittane jos kokeilee nyt ihan tolkusti ottaa itseä niskasta kiinni ja rukata ruokavaliota vielä hieman uusiksi. Täysin retuperällä se ei koskaan ole ollut, eikä ylipainoakaan ole ilmennyt, verenpaineetkin ovat aina olleet ihanteelliset - ainoana syynä että koko rasituskokeeseen ylipäätään jouduin oli ikä, joka juuri viime vuonna ylitti sokerirasituskokeeseen vaaditun 25 vuotta. Oikeastaan tämä on nyt ihan hyvä sysäys ja syy ryhtyä syömään entistäkin terveellisemmin, ja tiedä häntä kuvittelenko, mutta olo on tuntunut hieman virkeämmältä ja paremmalta kuin aiemmin. Varsinkin kaiken turhan sokerin olen jättänyt ruokavaliosta pois, ja esimerkiksi eilisen päivän ruokailu käsitti muutaman banaanin, päärynän, vähärasvaisen viilin ja mustikoita, kaurapuuroa, täysjyväpaahtoleipää, karjalanpiirakoita, kana-kasviskeittoa ja juomaksi vettä + aamulla ja vitamiinien (multivitamiinitabletti, kalkkitabletit ja 2x rautalisä) oton yhteydessä c-vitamiinipitoista appelsiinitäysmehua. Toivottavasti sama "putki" jää päälle raskauden jälkeenkin! Koskaan ei ole ollut tapana syödä ihan mitä sattuu, mutta tottakai sitä on helposti antanut aina välistä mielihaluille vallan ja syönyt sokeria ja rasvaa yli suositusten.

Ainoana seikkana, mistä nyt raskausaikana olen selvästi lipsunut, täytyy myöntää liikunnan määrän huomattava väheneminen, ja se johtuu vain siitä, että alkuvaiheessa pelkäsin paljon että sattuu jotain enkä uskaltanut entiseen tapaan lenkkeillä enkä käydä kuntosalilla ja pahoinvointikin oli melkoisen voimakasta, keskiraskauden aikaan sattui pimein vuodenaika ja kovat pakkaset joten ulkoliikunta ei aina innostanut ja nyt kun loppuraskaus on startannut, alkaa olo olla sen verran kömpelö ja mahaan juilia aina kun jotain raskaampaa menee tekemään, että rankimmat urheilut täytyy säästää myöhemmäksi. Olen kuitenkin nyt koettanut taas tsempata ja kulkea aina voinnin mukaan lenkillä, ja kuntosaliliikunnan aloitan taas kunhan lääkäri vain antaa luvan ja oma olo antaa myöten. Mies on niin lapsirakas ja innoissaan vauvasta, että hyvinkin taitaa olla itsellä mahdollisuus aina välistä livahtaa kuntosalille treenailemaan miehen jäädessä jälkikasvun kanssa puuhastelemaan. Miehestä välistä kuulostaa ja vaikuttaa siltä, että saadaan enempikin väitellä siitä kumpi saa hoitaa lasta - tietenkin jos kyseessä onkin kovin vaativa ja huutava pienokainen niin voi olla, että miehenkin mieli hieman muuttuu :-D

Tähän asti olen kulkenut LadyLinellä, ja huolimatta sen verrattain korkeasta hinnasta on se osoittautunut erittäin mukavaksi kuntosaliksi solariumeineen ja saunoineen, tekee arjen keskelle todella hyvää välillä irrottautua kaikesta muusta ja uppoutua kuntoilun ja rentoutumisen maailmaan. Nyt on jäsenyys raskauden takia jäähyllä, mutta taas kesän ja syksyn mittaan täytyy alkaa jälleen panostamaan liikuntaan - jos nyt ensin malttaisi tämän raskauden odotella loppuun ja toivoa että sen tiimoilta kaikki sujuu hyvin, ja opetella alkuun uudessa elämänvaiheessa, jossa meitä onkin kahden sijaan kolme.

Parista perheeksi oli osuvasti toisen perhevalmennuskäynnin nimi. Ensi viikolla aiheena on vastasyntynyt perheessä ja nimensä mukaisesti siellä käytäneen läpi sitä, millaista elämä on kun perheessä onkin uusi jäsen. Tämänviikkoinen käynti taas avarsi molempien, sekä miehen että minun, näkemyksiä siitä miten pitää parisuhdetta kunnossa myös jatkossa ja miten näemme toisemme miehen ja vaimon lisäksi myös isänä ja äitinä. Jatkossa on odotettavissa myös tutustumista synnytysosastolle ja muuta kivaa, joka toivottavasti valmentaa omalta osaltaan meitä tälle vanhemmuuden ihmeelliselle ja tuntemattomalle polulle. Neuvoja varmasti tarvitaankin, sillä onhan vanhemmuus molemmille uusi kokemus. Joitakin hankintoja on jo tehty, mm. vaunut ja sänky käytiin ostamassa lastentarvikeliikkeestä (jossa kieltämättä tunsin alkuun oloni hieman eksyneeksi, olenhan aikaisemmin shoppaillut lähinnä laukkuja, kenkiä, meikkejä ja vaatteita - ilmankos ensimmäinenkin ostos lastentarvikeliikkeestä oli hoitolaukku, jonka ainoa ostokriteeri oli se, että kyseinen veska oli mielestäni hyvännäköinen :-D), vaatteita on kertynyt vino pino vaikka ei olla itse ostettu kuin pari hassua, silloin kun ei edes vielä tiedetty onko tyttö vai poika tulossa. Ostettiin sitten varalta molemmille sukupuolille muutama vaihtoehto - vaikka kieltämättä minulla on koko raskauden ajan ollut selvä tunne kumpi sieltä on tulossa, ja 4D-ultrassa tämä tunne vahvistui täysin paikkansapitäväksi.

Auton jos vielä vaihtaisi jossain välissä tilavampaan, ja äitiyspakkauksessa tulikin yhtä sun toista tarpeellista tavaraa ja vaatetta, vielä tuttipullot sun muut tarvikkeet ja sitäpä alkaa materian puolesta olla valmis vastaanottamaan uuden tulokkaan - eri asia miten se valmistautuminen on henkisen puolen kanssa, mutta täysin valmiiksi tuskin voi koskaan etukäteen tulla. Antaa siis huomisen näyttää mitä tuleman pitää. Muutenkaan tämä raskaus ei ole ollut helppo, kaikkea muuta - on saanut kokea tunteiden myllerrykset ja pelot laidasta laitaan, ei siis todellakaan uskalla riemuita mistään ennen aikojaan. Täytyy vain toivoa parasta ja mennä sillä, mitä annetaan. Onneksi on niin hieno mies tukena, yksin näiden kaikkien asioiden puiminen olisi varmasti monin verroin raskaampaa.

Nyt viettämään tätä kaunista lauantaitalvipäivää ensin lenkkeilyn merkeissä ja sitten jos syventyisi koulutehtävien ja piirtämisen ihmeellisen maailmaan. Kaunista keskitalven aikaa kaikille, niin se vaan kohta kevääksi kääntyy tämäkin vuodenaika!