Suurin on rakkaus

Nyt olisi sitten häät juhlittu ja toivottavasti rauhallinen arki alkaa kaiken hälinän ja kiireen jälkeen koittaa - ainakin hetkeksi, ennen kuin kevääksi pitäisi tulla lisää puuhaa uuden perheenjäsenen muodossa.

Häät sujuivat loistavasti, ensin vihkitilaisuudella pääkirkossa, jossa vihkijänä toimi erittäin mukava naispappi. Seremonia oli kaikin puolin onnistunut ja itse kullakin oli tulla tippa linssiin koko ajan. Saatiin onneksi tilaisuudesta videokuvaakin, kun sulhasen veli kuvasi ja valokuvia saadaan myös ammattilaisen ottamina kun paikalla oli valokuvausliikkeen kuvaaja räpsimässä otoksia. Lopussa oli vielä ryhmäkuvaus, että saatiin kaikki vieraatkin samaan kuvaan mukaan.

Marko Hakanpään Trumpettisävelmän (ihana sävellys, jonka voi kuulla täältä) soidessa käveltiin sitten kirkosta hämärtyneeseen talvi-iltapäivään, jossa vieraat muodostivat kauniin kujan pitkiä kultasädetikkuja heilutellen. Siitä sitten koristeltuun hääautoon sulhasen, kaason ja hääauton kuskin eli kaason miehen kanssa ja parin kaupunkikieroksen kautta juhlapaikalle Hotelli Kajaaniin. Siellä meitä sitten olikin yhteensä nelisenkymmentä ihmistä valtavan ruokapöydän ääressä, alkuruuat olikin kasattu näyttävästi keskelle tilaa suureen, vanhaan tervaveneeseen. Toivottavasti joku vieraista hoksasi ottaa tästä komeudesta valokuvan, itsehän ei tietenkään kaikessa hälinässä muistanut. Siihen oli laitettu esille näyttävästi vihersalaatit, savulohi-riisisalaattia, pasta-kinkkusalaattia, melonilajitelma, sipulisalaattia, perunasalaattia ja karjalanpiirakoita ja leipiä levitteineen. Pääruokana oli kasslerpaistia, kermaperunoita ja lämpimiä kasviksia, jälkiruuaksi myöhemmin tottakai hääkermakakku ja kahvit sekä kuivakakkuja, pullakranssi ja keksejä. Unohtamatta hääkarkkeja sekä sydäntikkareita jotka oltiin etukäteen jo kunkin vieraan kohdalle katettu pöytään. Karkkirasioissa oli sydänsuklaan lisäksi sydänkuvioinen tulitikkurasia sekä punainen tuoksukynttilä. Lisäksi pöytiin jaettiin häälehtiä, joita syksyn ja alkutalven mittaan itse parin kaverin avustuksella työstin. Siinä oli kauniita runoja ja aforismeja rakkaudesta, puheita, leikkimielisiä tietoiskuja ja horoskooppitietoa sekä esimerkiksi sanat ja suomennos meille tärkeään Rammsteinin Ohne Dich -kappaleeseen.

Yksi kauneimmista runoista on lehden kanteenkin laitettu Anna-Mari Kaskisen käsialaa oleva teos:

Se alkaa aivan hiljaa

kuin tuuli keväinen.

Ja äkkiä vain huomaat

on siinä ihminen.

Hän unelmasi jakaa

hän heti ymmärtää.

Hän viipyy vierelläsi

ja elämääsi jää.

Suurempia ohjelmia ei järjestetty ihan tarkoituksella, että saatiin vain rentoutua ja nauttia päivästä kaikessa rauhassa. Pienet puheet toki pidettiin, sulhanen luki juhlissa mm. kauniin Uppo-Nalle -runon:

"Päivänä jonain, kukaties,

en minäkään ole poikamies.

Ei voi olla vika, ei harha, ei erhe,

jos nallella tällä on pikkuinen perhe."

Ilta jatkui sitten kaupungin ilotulitusta seuraten, jatkopaikalla parinsadan metrin päässä juhlapaikasta Kajaaninjoen rannassa on hieno rantasauna jonka laiturilta oli aitiopaikka seurata joen toiselta puolelta ammuskeltuja raketteja. Saunalla oli vieläpä sekä itse saunomistiloissa että takkatuvassa suuret lasiseinät joelle päin, josta pystyi lämpimästä käsin seuraamaan pauketta ja räiskettä kaupungin yllä.

Ruokaa oli tilattu vielä saunallekin joten nälkä ei varmasti ehtinyt kellään tulla missään vaiheessa. Siellä oli fetasalaattia, perunasalaattia, leipää ja chililevitettä sekä vino pino makkaroita joita takkatulessa grillata. Janokaan tuskin pääsi yllättämään, sillä jääkaappi oli pullollaan sekä alkoholillisia että alkoholittomiakin juomia jotka häävieraille olivat vapaassa käytössä - ja sitä mukaa kun kaappi tyhjeni, sitä kävi hotellin henkilökunta täyttämässä. Kaikenkaikkiaan siis varsin onnistunut ja rento hääjuhla!

Talvihäät ovat muutenkin ihanan tunnelmallisia verrattuna tyypillisiin kesähäihin, jotka toki myös ovat hienoja juhlia. Kuitenkin halusin nimenomaan talvihäät monestakin syystä ja sulhasestakin se tuntui hyvältä idealta, vieläpä uusivuosi joka sopivasti symbolisoi uutta, yhteistä tulevaisuutta puhtaalta pöydältä. Oli niin kaunista pimenevässä talvi-illassa sädetikkujen loisteessa, kynttilöiden ja roihujen valossa ja ilotulitteiden paukkeessa ja räiskeessä. Pakkanenkin lauhtui sopiviin lukemiin juuri häiden ajaksi ja keli oli muutenkin mitä mahtavin - ei mitään kamalaa lumimyräkkää eikä uusintaa muutaman vuoden takaisesta loskaisesta ja lumettomasta uudestavuodesta.

Nyt on koevedokset virallisista hääkuvistakin jo valmiit ja hakemukset uudesta ajokortista, vartijakortista ja järjestyksenvalvojakortista jätetty paikalliselle poliisilaitokselle. Vielä kun kaikenmaailman plussa- ja bonuskortit ja ties mitkä lompakon täytteenä toimivat etukortit saisi uusittua uudelle sukunimelle, niin alkaa lopultakin tämä vaihe elämästä konkretisoitua kunnolla. Vielä ei ihan rutiinilla mene uuden sukunimen allekirjoitus kun tuppaa väkisinkin menemään vielä entisellä, mutta tässä on hyvin aikaa harjoitella. Nettiosoite ja blogi saavat toistaiseksi toimia tämän entisen sukunimen alla, sähköpostiosoitekin pitäisi uusia kunhan ehtii ja jaksaa. Tällä hetkellä jos vaan keskittyisi nauttimaan hyvin alkaneesta uudesta vuodesta ja aikalailla pian viimeiselle kolmannekselle edenneestä raskaudesta - jälkimmäisestä mainiten sen verran, että käytiin yksityisellä 4D-ultrassa katsomassa kolmiulotteista kuvaa keväisestä tulokkaasta ja sukupuolikin selvisi jo samalla reissulla. Enää 3-4 kuukautta odottelua ja uusi elämänvaihe alkaa!

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.