Tavallisen tallaajan on erittäin vaikea ostospäätöksiä tehdessään tietää, mitä tuotteiden taustalla piilee. Valinnanvaraa on hurjan paljon, ja vaikka miten yrittäisi tehdä mielestään ekologiset ja kannattavat kaupat, ei koskaan voi täysin tietää mistä kaikesta tulikaan maksettua. Kuluttajien ahdinkoa tässä tilanteessa on kuitenkin hieman helpotettu tuomalla ehdolle esimerkiksi luomua ja lähellä tuotettua, jotka ovat aina muita parempia valintoja.
Katsoin nyt vastikään erittäin mielenkiintoisen dokumentin "Ruokayhtymä (Food. Inc)", ja toivon kyllä että en ollut ainoa sen ajatuksen kanssa seurannut. Kuten allaolevasta, tosin pienestä ja epäselvästä kuvasta voi päätellä, lähes kaikki marketeissa tarjolla oleva tuote on jonkin suuryhtiön omistuksessa. Kuva on otsikoitu "the illusion of choice", eli meille tarjolla oleva laaja tuotenimikkeiden kirjo antaa valheellisen mielikuvan siitä, että niitä ostaessamme meillä olisi valinnanvaraa.
En ole koskaan ollut innokas roskaruoan ystävä, mutta tuon ohjelman katsomisen jälkeen meni kirjaimellisesti maku kokonaan. Jo pitkään pysynyt päätökseni suosia mahdollisimman paljon kotimaista, lähellä tuotettua ja mielellään luomua vain vahvistui entisestään. Ihailen niitä omavaraistalouksia, joilla on mahdollisuus ja tahto kasvattaa ruokansa omalla tilallaan alusta asti ja jotka hakevat kaupasta vain sokeria, suolaa ja kahvia. Itse kun en siihen pysty, yritän tehdä ostospäätöksistäni sekä oman terveyteni ja ekologisuuden kannalta mahdollisimman hyviä, nykyään kun on onneksi ollut jo pitkään ollut tulossa pinnalle nouseva ja toivottavasti pysyvä lähiruokatrendi ja luomuruokiakin alkaa löytyä vähän joka kategoriasta.
Pizzastakin sai tehtyä oikein kivan version, kun leivoin sen luomu-täysjyväjauhoihin, paikkakunnalla tuotetuilla tomaateilla, luomunaudanjauhelihalla ja muilla kotimaisilla aineksilla. Ilokseni lastenruokiakin saa luomuna jo melko montaa sorttia, ja niissäkin on laatuero huomattava verrattuna ei-luomuihin verrokkeihin. Niitä voisi hyvin syödä vaikka itse, kun taas osaa muista muksujen mössöistä en syöttäisi koirallekaan, saati sitten lapselle. Kaikkein parasta tietysti on kun tekee lapsellekin ruuan alusta asti itse, mutta muiden kiireiden takia se ei aina vain ole mahdollista, jolloin on hyvä että on olemassa laadukkaita valmisruokia joihin turvautua.
Myönnän, että muissa kuin ruokaostoksissa minulla olisi rutkasti parannettavaa, enkä näinollen ole mikään ekologisuuden perikuva. Suosin yleensä hyviä, laadukkaita merkkejä, jotka voidaan mieltää turhamaiseksi, mutta niiden valinnat perustelen sillä, että ne kestävät myös käytössä omien kokemusten mukaan poikkeuksetta pidempään. On kaikin puolin järkevämpää satsata sellaisiin tavaroihin, vaatteisiin, tai vaikkapa autoihin, joita ei tarvitse olla jatkuvasti uusimassa ja joiden jälleenmyyntiarvo säilyy hyvänä. Autoa en koskaan ostaisi täysin uutena, vaan hyvä diili on ostaa laadukas pirssi muutaman vuoden vanhana, jolloin sillä on ajettu pois jo ne kaikkein kalleimmat kilometrit ja arvo ei sen jälkeen laske enää samaa tahtia. Monet laadukkaat vaatteet olen myynyt niiden käytyä itselle tarpeettomaksi hyvällä hinnalla eteenpäin, kun halvemmat taas saa tovin käytön jälkeen nakata roskiin. Sokkona ei silti kannata kaikesta maksaa mansikoita, vaan laatutavaraakin saa hyvillä hinnoilla kun pitää silmänsä auki alennusmyyntien suhteen ja ostamalla vaikka nekin käytettynä. Kirpputorit niin kivijalkamallisena kuin netissäkin pursuilevat tavaraa laidasta laitaan uutta kotia etsimässä, joten kun vain tietää, mitä etsii, säästää suuriakin summia rahaa!
Äitienpäivä oli melkein samaan syssyyn oman syntymäpäivän kanssa, joten pientä juhlan aihetta oli tuplaten. Toisin kuin monilla, ainakaan minulla ei ole vielä minkään sortin ikäkriisiä pukannut, ehkä siksi, että ajattelen jokaisen uuden eletyn vuoden saavutuksena ja olen ylpeä kaikesta taas yhden vuoden aikana koetusta ja opitusta.
On valtava etuoikeus saada olla äiti ja kokea se kaikki mitä siihen liittyy, iloineen ja suruineen. Meitä äitejä on monenlaisia, eikä yhtä ainoaa tapaa olla äiti ole olemassakaan. Yhteiskunta tuntuu nykyään olevan todella herkkä arvostelemaan äitejä ja heidän tapojaan toimia, ja kaikkein pahimpia tuntuvat olevan juuri toiset naiset. Kauhulla olen joskus katsonut nettifoorumeilla käytäviä keskusteluja, joissa hyökätään puolin ja toisin toisin ajattelevien ja toimivien kimppuun. Pahimmat väittelyt näytetään saavan aikaan imetyksestä, rokotuksista ja siitä, hoitaako vauvaa kotona vai viedäkö päivähoitoon ja jos niin missä iässä. Kamalaa, millaisia susia naiset osaavat olla toisilleen, vaikka heidän jos keiden pitäisi nimenomaan kannustaa toisiaan juuri kullekin sopivien ratkaisujen tekoon eikä teilata lyttyyn.
Minä olen varmasti monellakin tapaa tyypillisestä kotiäidistä poikkeava äiti, mutta luotan ja uskon siihen, että osaan olla juuri se oikea äiti omalle lapselleni, enkä todellakaan halua asettaa omia toimintatapojani muiden yläpuolelle - enkä myöskään niitä suostu vähättelemään. Rakastan tuota pientä ihmistä aivan mielettömän paljon ja tekisin kaikkeni hänen vuokseen, mutta teen sen omalla tavallani, kuten muutkin itse parhaaksi katsomillaan. Tärkeintä on, että lapsella on kaikki hyvin ja saa viettää turvallisen, onnellisen lapsuuden ja saa hyvät eväät elämää varten, sillä niitä tässä maailmassa tarvitaan.
Kaunista ja aurinkoista kesää tai sen odotusta kaikille, paikkakunnasta riippuen, tänne pohjoisempaan kesä ei ihan täyin vielä ole saapunut mutta tällä hetkellä paistava aurinko ja +18 c lupaavat hyvää! Taas on tulossa yksi, ihana kesä kaikkine reissuineen, tapahtumineen, grillailuineen ja ihan vain lomailuineen. Lasken jo päiviä siihen, että pääsen näkemään Turun taas, neljän vuoden odotuksen jälkeen, ja pohtimaan miehen kanssa seuraavaa siirtoa - onko lähitulevaisuutemme kenties edelleen Kainuun korpimaisemissa vaiko merituulien äärellä. Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti