Miehen hehkutus ei itseasiassa ollut tämän kirjoituksen pointti, kun äsken koneelle istuin ja aloitin kannettavan naputtamisen. Oikeastaan minun piti vain lyhyesti tiivistää viime päivien kuulumiset ja todeta jotain yleispätevää loppuun. Mutta minkäs teet, kun kerran puheeksi tuli.
Yksi aika toisaalta surullinen mutta omalta kannalta jopa hyvä yksityiskohta on yhdistänyt niitä harvoja miehiä, joiden kanssa kuunaan olen yhteistä elämää kaavaillut. Kaikilta löytyy taustalta kokemuksia naisista, jotka ovat kohdelleet kaltoin. Ovat paljastuneet kusipäiksi, pettureiksi, valehtelijoiksi, rahanahneiksi tai muuten vain sellaisiksi, joiden soisi pysyttelevän siellä, minne ei päivä kuunaan paista. Ja niiden jälkiä saa sitten paikkailla. En tiedä onko se vain sattumaa, vai onko minussa jokin juttu joka vetää juuri nämä miehet puoleensa. Tosin nyt ei puhuta niin monesta miehestä, että tämän tulkinnan perusteella vielä mitään kiveen voitaisiin kirjoittaa.
Väkisin tästä kuitenkin herää ajatus, että jos kunnon naisilla on vaikeuksia löytää hyviä miehiä, on kunnon miehillä varmasti vähintään yhtä vaikeaa löytää hyviä naisia.
Ja miksikö tämä asia on omalta kannalta sitten hyvä? No, tietysti siksi, että moisten kokemusten jälkeen mies taatusti osaa arvostaa paremmin naista, joka kohtelee miestä hyvin. Ei petä, ei valehtele, ei käytä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan, arvostaa ihmisenä ja puolisona, antaa vapauden elää omaakin elämää. Itse voin sanoa olevani sen verran itsenäinen, että en ikinä haluaisi itseänikään kahlehdittavan nyrkin ja hellan väliin, miksi ihmeessä sitten tekisin rakastamalleni ihmiselle niin? Ketään ei voi omistaa. Paras yhtälö on, kun elämänsä jakaa kaksi rakastunutta ihmistä, joilla molemmilla on myös omaakin elämää. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä. Ei omaisuuden, kavereiden, harrastusten, kiinnostuksen kohteiden.
En itsekään ole täydellinen. Kukaan ei ole. Mutta yritän kuitenkin tiedostaa puutteeni ja tehdä niille jotain. Ja pidän mielessä aina sen yksinkertaisen seikan: kohtele aina toista niinkuin haluaisit itsäsi kohdeltavan! Kuulostaa kuluneelta kliseeltä, mutta se on hyvin suuri viisaus. Ja sitä ei edes tarvitse palauttaa erikseen mieleen milloinkaan, jos oikeasti rakastaa toista. Se tulee luonnostaan. Ja kun molemmat osapuolet ajattelee niin, yhtälö on täydellinen - molemmat haluavat tehdä kaikkensa miellyttääkseen toista. Kumpikin antaa ja kumpikin saa, yksinkertaista.
Tässä maailmassa oikeasti hyviä asioita annetaan vain harvoille ja valituille. Kun sellaisesta on kerran saanut otteen, kannattaa pitää tiukasti kiinni. Ilman oikeaa rakkautta tämä maailma on kylmä ja yksinäinen paikka elää. Lohduttaudun sillä, että nämä kaltoinkohtelijat, elämässään epäonnistuneet reppanat eivät tätä onnea tule koskaan saavuttamaan, sillä sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ei kukaan voi loputtomiin vain vihellellen tehdä mitä huvittaa ilman, että jonain päivänä joutuu vastaamaan seurauksista. Ja jos käykin niin, että nämä onnettomat olisivat saamassa otteen jostain erinomaisen hyvästä, he pilaavat sen ennenpitkää kuitenkin.
Kello käy lähemmäs puolta kahta yöllä. Mies tuhisee edelleen tyytyväisenä. Ulkona sataa voimakkaasti vettä. Päivällä satoi ensilumi. Toiset sanoivat räntäsateeksi, mutta oli siinä hetken luntakin.
Luin äsken erästä raskaus- ja vauva-aiheista lehteä. Mieskin niitä selailee aina välillä. Suloista katseltavaa. Äitiys ja isyys on molemmille uusi asia, ja sitä haluaa ottaa kaiken tiedon vastaan mikä saatavilla on. Yhdessä uuteen, suureen tuntemattomaan on tuplaten hauskempi mennä. Matkaa on vielä, mutta toivon sen matkan kasvattavan. Onhan siinä kokonaista 9 kuukautta aikaa, siinä kyllä ehtii kasvaa uuteen elämäntilanteeseen ja loput opettaa elämä itsessään.
Yhdessä odotuslehdessä oli artikkeli siitä, miten raskaana olevan kannattaa hemmotella itseään odotusaikana. Oli lista erilaisia vinkkejä. Sitten oli lista puolisoillekin, eli miehille, tuleville isille. Oli 12 vinkkiä, mitä mies voi tehdä pitääkseen lastaan kantavaa puolisoaan hyvänä. Mies luki innoissaan, oli oikein ylpeänä voidessaan sanoa moneen kohtaan, että tuotakin minä usein teen. Hieroo hartioita ja jalkoja, tuo kukkakimppuja säännöllisesti, halaa päivittäin, kertoo että rakastaa ja miten ihana ja upea raskaana olevan puolison muuttuva vartalo onkaan, melko moneen kohtaan olisi mies voinut rastin laittaa. No, aamiaista ei sänkyyn ole vielä kuulunut. Enpä sellaista ole osannut vailla ollakaan. "Kirjoita puolisollesi kirje siitä, mitä ajattelet isäksi tulemisesta", siinä ohjeistettiin. Naurahdin hieman, heitin vitsinä että ei muutakuin runosuoni kukkimaan. Tiesinhän, ettei tämä mies mikään Runeberg ollut, enemmän sellaista "teot puhuu enemmän kuin sanat" -tyyppiä, mikä on ihan hyväkin juttu, sillä tykkään miehekkäistä miehistä jotka näyttää tunteensa totisilla toimillaan sen sijaan että lepertelisivät imeliä ällötykseen asti.
Siksi olikin yllätys, kun seuraavana iltana sain käsin kirjoitetun lapun. Luettuani tekstin läpi olin sanaton. "Olet minun paras ystävä, elämänkumppani, tuleva vaimoni ja lapseni äiti", oli siihen kirjoitettu. "Sinun kanssa on niin hyvä olla. Yritän olla hyvä isä lapsellemme". Loput jääköön julkisesti kirjoittamatta, mutta voin kertoa, että kosketti. Ja syvästi. Miten paljon enempää voi nainen enää toivoa?
Nyt palaan alkuperäiseen suunnitelmaan, eli kuulumisten kertomiseen, ja heitän loppukevennykseksi kuluneen viikon kohokohtia.
- Täällä Pohjantähden Alla II
käytiin elokuvateatterissa katsomassa lauantaina, oli sitä mitä odotinkin, ellei vielä enemmän. Olen ollut suuri Täällä Pohjantähden Alla -fani jo yläasteelta, siitä asti kun saimme äidinkielen tunnilla tehtävän lukea kirja ja tehdä siitä esielmä. Luin Väinö Linnan kyseisen kirjatrilogian 1. osan ja vakuutuin. Olen katsonut Edvin Laineen tekemät versiot lukemattomia kertoja ja nyt Timo Koivusalon molemmat tulkinnat. Olen edelleen vakuuttunut ja myös liikuttunut. Suosittelen jokaiselle ihan yleisivistyksenkin vuoksi. Korvaamaton kuvaus siitä ajasta, jota emme päässeet tai joutuneet itse elämään, mutta jona aikana muodostui se Suomi, jossa elämme nyt.
- kotidoppler
eli laite, jolla voi kotona kuunnella sikiön sydänääniä mahan päältä. Tilattiin laite pari viikkoa sitten ja sen jälkeen ollut ahkeassa käytössä. Varsinkin mies on ihastunut laitteeseen ja kuuntelee sillä sydämen jumputusta vähän väliä. Todellinen hyötyostos!
- kiinalainen ruoka
on tullut tutuksi jo aiemmin, mutta välissä oli pitkö tauko ettei tullut käytyä. Nyt ikäänkuin löysin ruuan uudelleen. Käytiin sekä perjantaina että lauantaina hakemassa kiinalaisesta ravintolasta ruuat. Sunnuntainakin teki mieli mutta ei kehdannut kolmatta päivää putkeen enää hakea. Jos sitä kohta taas...
- ensilumi
satoi 10.10.2010. Enimmäkseen räntää mutta myös hetken oli maa valkoinen suurista lumihiutaleista. Aina yhtä maaginen hetki.
Kello hivuttautuu varkain kohti kahta. Nyt on mentävä kullan kainaloon tuhisemaan muutamaksi tunniksi.
Ja muistakaa: kohtele lähimmäisiäsi niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ei voi mennä pahasti vikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti