Kuhakunkun jälkitunnelmia

No nyt on reissu kuhankalastelukisoissa onnellisesti takanapäin, ja aivot työskentelee parhaansa mukaan allekirjoittaneella keksiäkseen miten mahdollisimman lyhyesti kuvailla yhteenveto koko reissusta.


Aloitetaan nyt vaikka sillä, että oli ainakin kaikilla kivaa ja esiintyjät aivan loistavia.
Kävin kuuntelemassa sekä päivällä olleen soundcheckin että tietysti myös illalla varsinaisen keikan, jossa kuusituntinen iltakahdeksasta kahteen-kolmeen asti yöllä nopeasti kuluikin. Porukkaa oli sankoin joukoin paikalla viettämässä kesäiltaa, katselemassa kuhien punnitusta ja kuuntelemassa loistavaa musiikkia. 


Paltamon Sydän eli paikka, jossa kyseinen tapahtuma järjestettiin, teki varmasti melkoisen tilin illan aikana, sillä jonot olivat pitkin iltaa pitkät ja alkoholia mielineet tilasivatkin tiskiltä kerralla kunnon satsit juomaa, koska muuten olisi väistämättä humalatila ehtinyt laskemaan kun ei muuta olisi ehtinyt tehdäkään kuin jonottaa.
Itse paikka on tapahtuman järjestämiseen loistava; tilaa oli kaikilla istua niin sisätiloissa kuin ulkona, vaikkapa yläkerran loistavalla terassiparvella, josta avautui upeat näkymät tapahtuma-alueen ja Oulujärven ylle. Hämärtyvä ja lopussa melko pimeä kesäyö loi loistavat olosuhteet yhdessä ihmisten, bändien ja juomien kanssa liki hurmosmaiselle fiilikselle, joka jatkui aina siihen saakka kuin musiikki vaikeni kahden aikaan ja bändi vetäytyi backstagelle (vaikkakin pakotettuna joutui jättämään keikan yleisön suureksi harmiksi kesken yleisön toivomuksista ja pyynnöistä huolimatta, kun kello vierähti pykälään). Moista spektaakkelia olisi halunnut ehdottomasti katsella enemmänkin, yksikään esiintyjistä ei tuottanut pettymystä ja parin uuden tuttavuuden kohdalla (paikalla esiintyi Nuffield Assaultin lisäksi yksi kevyemmän musiikin edustaja lämmittelemässä sekä parilla eri kokoonpanolla raskaampaa musiikkia) täytyi ensin melkein suu auki tuijottaa miten loistavia laulajia ja soittajia paikalle olikaan tullut esiintymään. Biisivalinnatkin olivat onnistuneita - golfkentän yllä raikui niin Viikatetta, In Flamesia, Queenia, Nightwishia, Mokomaa sun muuta raskaampaa materiaalia sekä esimerkiksi Amorphiksen House of Sleep, jota kuunteli melkein mieluummin kuin alkuperäistä, ja se on paljon se. Liki kaikki kappaleet olivat tuttuja ja kaikki erittäin hyvin tunnistettavissa. 


Jopa nekin, joiden mielimusiikkiin metalli tai hevi ei normaalisti kuulu, olivat erittäin tyytyväisiä ja fanittivat innolla mukana. Lavan eteen joutui oikeasti välillä oikein rynnimään että sai kuvia otetuksi.







Ainakin minuun tekivät kaikki suuren vaikutuksen ja olisin ehdottomasti kuullut mielelläni lisääkin - enkä ollut ainoa, sen verran innostunutta fanikuntaa tuttuun tapaan pakkautui lavan eteen eläytymään meininkiin mukaan ja kaikilla oli ihan oikeasti kivaa. Kaikki tuntuivat yhdistyvän yhdeksi suureksi ryhmäksi ja kaikilla bändiläisillä oli asenne enemmän kuin kohdallaan.


Muutamaan kesäyön hämärään tuntiin pakkautui loistava tilanteiden, tunteiden ja elämysten kirjo vailla vertaansa.




Kuhiakin taisi tulla ihan mukavasti, kävin pariin otteeseen mutkan punnitusalueella katsomassa, kun pimenneeltä Kainuun meren selältä iltayhteentoista mennessä palanneet venekunnat kantoivat saalistaan punnitettavaksi. Komea kuha näkyi ainakin jollain sattuneen siiman päähän, kun esillä riippui reilunkokoinen eväkäs, tarkkaa arviota en tiedä mutta kuulopuheiden mukaan 5 kilon paremmalla puolella? 


Yhtä ja toista sattui illan mittaan, mutta ei mitään negatiivista, päinvastoin tuttuja kävi juttusilla ja kuulumisia tuli vaihdettua monien vuosien aikana tutuksi tulleiden henkilöiden kanssa, joita nykyisin näkee harvemmin johtuen itse kunkin kiireistä, välimatkoista ja muista olosuhteiden pakotteista. Eilisilta kokosi kuitenkin kattavan kirjon ihmisiä saman katon alle koolle eikä uusiltakaan tuttavuuksilta voinut välttyä. 



Kyllä sen vain huomaa kun jokaisella on aidosti kivaa - hymyilemällä saa ihmeitä aikaan. Kun ympärillä on rentoa, aitoa ja teeskentelemätöntä porukkaa, se vaikuttaa heti hyvällä tavalla kummasti koko tilaisuuden ilmapiiriin. Veikkaan, että melko harva suunnisti yön pikkutunneilla omille teilleen huonoilla fiiliksillä, vaan monia elämyksiä ja kokemuksia rikkaampana. Lisäksi illan esiintyjät saivat ainakin allekirjoittaneesta fanin itselleen, sen verran vaikuttavaa ja ammattimaista oli meno ainakin maallikon silmin. Ja maallikoitahan suurin osa faneista taitaa olla, aitoa ja lahjomatonta porukkaa, joten vilpitön mielipide siltä suunnalta lienee parasta mitä kukaan esiintyjä voi kohdalleen saada. 

HUOM!

Kaikille kiinnostuneille yleisesti tiedoksi:

kuvamateriaalia sekä videopätkiä keikoilta voi kysellä minulta, tuli nimittäin kuvattua suurin osa esityksistä kahdelle eri kameralle, eli jos jollakulla on niille tarvista, ilmoita ihmeessä joko kommenttina tähän tai esim. sähköpostilla: anu.kovalainen@hotmail.com.