perjantai 26. kesäkuuta 2009

Kalastusta kesäyössä ja muuta kivaa

Taas pääsi aurinko paistamaan täydeltä terältä ja lämmittämään myös näitä Kainuun korpimaisemia toviksi aikaa ja ilohan siitä oli otettava irti, kuinkas muuten kuin aurinkoa ottamalla. Pari, kolme tuntia meni hurauksessa kun luin uusinta Cosmopolitania Vimpelinlammen nurmikolla bikineissä aurinkon porottaessa samalla täydeltä terältä. Kuin tilauksesta Cosmon mukana tuli lisää drinkkiohjeita, joita tuo pöydällä napottava blenderi pääsee varmaan piakkoin testaamaan. Näille hellepäiville tuskin parempaa jäähdyttäjää löytää kuin mitä hedelmistä/marjoista, mehuista ja jääpaloista sekoitettu juoma.





Testasin myös ensimmäistä kertaa siskon pyörää, joka syksystä asti on ollu tuolla varaston suojissa, kävin ajelemassa kaupungilla mutkin ja tuli yhdistettyä kätevästi treenit ja aurinkonotto samaan pakettiin. Ostoksiakin tarttui sen verran mukaan tuolta reissulta, että H&M:stä löytyi valkoinen minihame. Sille löytyykin varmaan heti huomisesta alkaen käyttöä - ennuste +27 astetta ja aurinkoista. 

Mietin myös ensi viikolle mahdollisesti jotain pyöräilyreissua, nyt kun muistin virkistyttyä pyöräilyn suhteen (edellisestä pyöräilykerrasta on varmaan ainakin 3 tai 4 vuotta..oho) pääsin taas vauhtiin ja totesin miten loistava liikunta- ja kulkemismuoto se onkaan. Helppohan se tietysti on vain käynnistää tuo dieselkone pihalla ja hurauttaa konepellien alla murisevien hevosvoimien siivittämänä asioille, mutta virkistävää vaihtelua ja siinä ohessa loistavaa kuntoilua on välillä taittaa matkaa kahdellakin pyörällä ja ilman mitään moottoria. Kävellen olen toki tähänkin asti paljon liikkunut, mutta ihan kuntoilumielessä, kun taas pyöräily on sen verran joutuisampaa että sillä onnistuu myös asioimiset kohtuuhelposti.Voisi siis toteuttaa ensi viikolla mahdollisesti jonkin vähän pitemmän pyöräilyreissun ja ottaa vaikka eväät mukaan ja kaikki. Viettäisi vaikka kokonaisen päivän ajellen, syöden ja ottaen aurinkoa ympäri paikkakuntaa. Huonomminkin ehkä voisi kesäpäivän viettää.





Tulipa tuossa edellisyönä käytyä Paltamon suunnalla kalalla/makkaranpaistossa. Keskiyön jälkeen ajelin valoisassa kesämaisemassa halkoen Audin keulalla öisiä maanteitä harsomaisesti peittäviä usvamattoja, joita kosteus oli peltojen ja niittyjen päälle nostattanut. Välillä näky oli suorastaan satumainen ja aavemainenkin, kun sumuverho nuoli latojen ja muiden rakennusten pieliä ja muodosti paikoin tiiviin peiton maanpinnan ylle. Kaiken kruunasi kaikkialla vallinnut yöllinen, kostea kesän tuoksu.






Kalaa ei tullut kuin pienen hauen verran tällä kertaa, ja sekin päästettiin vielä kasvamaan takaisin vesiin, mutta ei tuolla kalalla kauaa tullut oltuakaan. Kuhille ei oikein minkään väriset jigit kelvanneet, kun taas joskus syönnin ollessa parhaillaan ja jigin värin ollessa oikea syöntiä ei hillitse mikään ja kalaa tulee enempi kuin mukaan mahtuu. Mutta tällä kertaa ei päällimmäinen tarve kalaa ollut saadakaan, sillä tie vei kalapaikalta suoraan makkaranpaistopaikalle jossa vierähti sitten pitempi tovi. Paikkana oli Koikerojärven ranta, ja olikin idyllistä sytytellä nuotiota avonaisessa grillikatoksessa usvaisen järven rannalla lintujen viserrystä kuunnellen. Itse tein parit makkaratikut hiillosta odotellessa ja taltioin maisemia ja tilanteita kameran muistikortille, vaikka ei mikään kamera pysty toistamaan yhtä täydellisenä sitä kaikkea luonnon upeutta kun mitä se on itse koettuna paikan päällä.





Nyt on pää melko tyhjä, väsymys alkaa painaa ja hommaa olisi vielä ennen kun pääsee nukkumaan, niin siinä kuulumiset tiivistettynä ja karsittuna tältä erää. 


p.s. on muuten kätevä juttu omistaa kunnon pimennysverhot - aikaisemmin nukahtamisongelmia ja makuuhuoneen kuumenemista aiheuttaneet valoisat kesäyöt on ratkaistu siirtämällä alunperin elokuvankatselua varten hommatut täysin pimentävät verhot makuuhuoneen puolelle, ja olipa niin pimeä huone sen jälkeen ettei siellä nähnyt yhtään mitään. Oli pienoinen shokki herätä 11 aikaan aamupäivällä täysin valottomaan huoneeseen, vähemmästäkin luuli että nyt on nukkunut vahingossa puoli vuotta kerrallaan. Onneksi luulo osoittautui vääräksi kun aukaisin varovaisen pelonsekaisesti puoliunessa verhoa ja sieltähän se aurinko porotti täyttä häkää.


Oli sittenkin kesä.

1 kommentti:

  1. Upeita kuvia! Ihan kaupunkilaisena alkaa tulla suuri tarve päästä jonnekin korpeen tällaisia kuvia katsellessa..

    VastaaPoista