Meillä talven iloja ollaan haettu pitkistä lenkeistä, ratsailta ja pikku-Minni on päässyt upouuden pulkankin kyydissä käymään. Miehen kanssa ollaan puhuttu myös hiihdosta ja laskettelusta, mutta ainakin toistaiseksi ovat vielä toteutusta vailla. Nehän olisivat sitä talviurheilua parhaimmillaan! Myös moottorikelkkailu kuuluu olennaisena osana talvenviettoon, ja sitä varmasti piakkoin taas pääsemmekin kokeilemaan. Kyllähän se on sillä lailla, että kun lähitulevaisuudessa muutto tästä asunnosta suurempaan tulee ajankohtaiseksi, ja jos löytyy hyvä paikka sopivasti taajaman ulkopuolelta, täytyy siihen taloon sitten harkita myös omaa moottorikelkkaa!
Miksikö sitten muuttaa maalle? Keksin varsin monta hyvää syytä.
Joka tapauksessa nykyinen asunto alkaa käydä kohtapuoliin ahtaaksi. Lisäksi olen maalta kotoisin ja siellä liki koko lapsuus- ja nuoruusikäni kasvanut. Myös mies viettäisi mieluummin maalais- kuin kaupunkilaiselämää. Ei tarvitsisi miettiä, miten omalla pihamaallaan olla, kun ei ole naapuri heti aidan takana tarkkailemassa. Tärkeimpänä; olisi mahdollisuus pitää eläimiä, varsinkin hevosta tai paria. Siitä lähtien, kun jouduin taannoin omasta hevosestani luopumaan, on mielessä ollut se ikuisuushaave palata näiden jalojen eläinten pariin. Toki tässä välilläkin olen sitä tehnyt, muiden hevosilla, mutta se oma ratsu odottaa edelleen jossain.
Ylläolevassa kuvassa entinen oma ratsuruuna Ironman, "Iiro"
Alla Hóll -tallilla valmistautumassa vaellustunnille issikkatamma Punahilkan kanssa
(oikealta nimeltään Rauðhetta frá Múlakoti)
Pahimpaan hätään tuli tuossa taas käytyä lievittämässä tätä tuskaa islanninhevostallilla. Samaisella, jossa jo pienenä tyttönä aloitin tutustumaan näihin nelijalkaisiin. Eikä tässä vielä kaikki - myös mies tuli innolla mukaan, ensimmäistä kertaa elämässään nousi ratsaille ja pysyi siellä onnistuneesti koko tunnin mittaisen maastolenkin ajan. Roteva Alvari jaksoi kantaa lastin kuin leikiten, ja itse ohjastin kauniin kirjavaa Punahilkka -tammaa. Saatiin vaeltaa kauniin lumisessa metsässä pienessä talvipakkasessa rauhallisesti käyntiä kävellen sekä myös vauhdikkaampien askellajien myötä. Islanninhevosilla on oma, ainutlaatuinen askellajinsa nimeltä töltti, jota ei muun hevosrodut hallitse, ja sen miellyttävämpää kyytiä ratsailta käsin on vaikea kuvitella. Nopeaa, mutta erittäin tasaista. Myös keinuvan laukan tahdissa päästiin metsäpolkuja taittamaan. Mahtavaa! Täytyy ottaa pian uusiksi ja joku kerta lähteä vaikka oikein pitkällekin vaellukselle. Mieskin innostui ja oli vailla jo seuraavalle reissulle, miettipä jopa paljonko oman karvaooppelin hankkiminen ja pitäminen kustantaisi. Toivottavasti ei siis ole mahdoton ajatus että meidänkin taloudessa olisi lähitulevaisuudessa poni tai pari sekä jokunen muukin karvaturri lisää, kissa tai koira ehkä. Niiden parissa olen lapsuuteni kasvanut ja siksi onkin hieman hassua olla nyt niitä ilman.
Hevostouhu jatkuu myös muissa merkeissä. Kuvitustyö Venla -kirjasarjan parissa jatkuu, joten pienten heppatyttöjen ja poikienkin kannattaa pysyä kuulolla! Lisäksi kehittelen mielessäni koko ajan omaa hevosaiheista kirjaprojektia, jossa en vain kuvita mutta myös kirjoitan. Se on kuitenkin aika alkuvaiheessa vielä, mutta toivottavasti tulee toteutusasteelle. Lapsena jo rahtasin kaksin käsin kirjastosta kotiin kaikki hevosaiheiset opukset mitkä vain löysin ja luin ne monta kertaa kannesta kanteen, joten mikäs sen mahtavampaa kuin päästä jakamaan uudelle sukupolvelle sitä iloa minkä itse vuosikymmen tai pari sitten koin. Mahtavaa! Vaikka tekisinkin työtä myös ihan tavallisilla aloilla, tulee luova puoli aina olemaan jonkinlainen osa elämää, ja toivottavasti siitä joskus tulisi vielä paljon nykyistä suurempi osa, mikseipä vaikka päätoiminenkin.
Oheisessa videossa hieman sanomaa niille, jotka väittävät että ratsastus on vain hevosen selässä istumista. Se nimittäin on kaikkea muuta ja lisäksi aivan erinomainen kuntoilumuoto! Ratsastajan reisille on moni jääkiekkoilijakin kateellinen. On aivan uskomaton tunne hallita 500-kiloista eläintä ja tehdä niin upean luontokappaleen kanssa saumatonta yhteistyötä.
Kaikin puolin hyvää keskitalven aikaa kaikelle kansalle!
Oijoi, siellä riittää touhua, ja ihanien asioiden parissa <3 hevoset ovat eläimistä jaloimpia! Innolla odotellen uutta heppakirjaa :-)
VastaaPoista