Naistenpäivänpäivitystä

Oikein aurinkoista naistenpäivää!

Maaliskuu on jo startannut jo viikko sitten ja varsin keväisissä merkeissä - aivan kuin luonto tietäisi, milloin kalenterin sivu on kääntynyt helmikuusta maaliskuun puolelle ja käynnistäisi kevään saapumisen automaattisesti. On ollut suorastaan loistavia kelejä lenkkeilyyn ja ostosten tekoon kaupungilla - kävin tuossa vauvantarvikeshoppailureissulla ystäväni kanssa ja löytyihän sieltä mukaan mm. Gracon turvakaukalo. Muut isommat hankinnat alkaakin olla jo tehty, ja nyt tuon kaukalon myötä ei tarvitsekaan enää kuin jotain pienempää ostella. Virittelinkin tuossa tämän turvakaukalon jo autoon paikalleen odottamaan vauvaa saapuvaksi, ja kaverin kanssa kasailin myös varastossa paketissa käyttöä odotelleen Brion pinnasängyn. Sekin on samaa, tummaa sävyä kuin muutkin huonekalut, joten se sointuu kivasti muuhun sisustukseen. Edellisessä kirjoituksessa mainittujen kevätkuumeiden joukkoon voidaan lisätä vielä yksi - sisustuskuume, joka tosin kevään lisäksi on selitettävissä pesänrakennusvietillä, jollainen raskaana olevilla naisilla kuulemma usein ilmenee. Nyt ei vain niin paljoa ole tarvetta alkaa sisustamaan ja laittamaan kaikkea uusiksi, kun joulukuisen muuton yhteydessä se jo kertaheitolla tehtiin - käytännössä kaikki huonekalut hankittiin kerralla uudet. Yksi juttu kuitenkin on, mikä tekisi mieli toteuttaa kunhan ehtii - laittaa olohuoneeseen seinälle tai parille tummat hirsipanelit ja samoin myös makuuhuoneeseen - tai sinne vastaavasti kävisi myös jokin tummasävyinen tapetti. Nyt seiniä koristaa joka huoneessa samantyylinen vaaleasävyinen tapetti, ja tummemmat pinnat toisivat kivaa kontrastia ja hirsipaneli puolestaan vielä tyylikkyyttä ja tunnelmaa. Myös saunasta tulisi viihtyisämpi tummemmilla seinäpinnoilla ja esimerkiksi kattokuituvaloilla tuunailtuna, mutta odotellaan nyt kuitenkin pahimpien kuumeiden tasaantumista ja katsellaan kaikessa rauhassa sitten, kun elämä alkaa asettua mallilleen tämän perheenlisäyshärdellin myötä.

Perheenlisäyksen ja kevätkuumeilun yhteisvaikutuksesta on autokuume ottanut ylivallan, ja käytiinkin tuossa paria varteenotettavaa ajokkia koeajamassa. Merkkinä mikäs muukaan kuin Audi. Bemari olisi tietysti minut tunteville tullut ensimmäisenä mieleen, mutta eipä Audi juuri laadussa kakkoseksi jää ja onhan minulla monen vuoden kokemus jo ennestään Audin ratin säätämisestä ja sen hyvistä että kurjemmistakin puolista (joista jälkimmäisiä ei onneksi liian kanssa ole ilmennyt). Yksi muu merkki jota ollaan "sillä silmällä" katseltu on myös kansankielellä tunnettu ns. köyhän miehen pirkka-Audi, eli kansanauto VW, ja malleista erityisesti Passat. Ja farmari tottakai, sillä perheellisellä sitä tilaa ei autossa taida koskaan olla liian kanssa. Aiemmin aakutosen kanssa ahtaissa kaupunkimaisemissa sompaillen ja tuskaillen tosin katselemme Audeistakin nyt etupäässä pienempää nelosversiota, joka kuitenkin on verrattain tilava mutta kuitenkin näppärä liikkumaan. Iso kokohan on etu varsinkin matka-ajossa, mutta tuskin nelonenkaan heti ensimmäisen tuulenpuuskan mukana on lentoon lähdössä. Mutta asia kerrallaan, eipä tässä mihinkään ole kiirusta (sanoo hän, joka impulssiivisena ihmisenä yleensä jostain innostuttuaan on ääntäkin nopeammin toteutusasteella..). Ehkä järkevämmänkin sekä taloudellisemmankin hankinnan voisi tehdä kuin hankkia Audin, mutta elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikkiin mahdollisuuksiin joissa voi ottaa irti iloa sen tarjoamista mahdollisuuksista kannattaa kyllä tarttua. Ihminen voi elää vanhaksi elämättä silti kunnolla päivääkään! Eikä kukaan meistä voi tulla toiselle sanomaan, mikä on se oikea tapa elää tätä elämää, vaan jokainen etsii ne keinot siihen aivan itse.

Eräs ajatelma tietää kertoa, että "pessimistit ovat maailman onnellisimpia ihmisiä - 90 % ajasta he ovat oikeassa ja loput 10 % positiivisesti yllättyneitä". Joku totuuden siemen tuohon voi olla kätkettynä, mutta melko monta kyynikkoa ja pessimistia tuntevana en väittäisi, että heidän elämänsä siitä kaikkein onnellisimmasta päästä olisi. Itsekään en aina tiedä, mihin kohtaan asetun optimisti-realisti-pessimisti linjalla, koska tuntuu että olen sopivasti kaikkia tilanteen mukaan. Positiivinen asenne on minulle luontaista, mutta samalla elämän koettelemukset ja myrskyt ovat muovanneet sen pinnan alle myös vähintään jonkinlaisen realistin, jos ei ihan pessimistiä kuitenkaan. Vaikka sanotaankin ettei pessimisti pety, niin mieluummin silti petyn joskus kuin että elän koko elämäni peläten aina vain pahinta enkä osaisi iloita täysn rinnoin myös sitten niistä hyvistä hetkistä. Olisi kamala ajatus, että ei kykenisi enää odottamaan mitään iloista tapahtuvaksi, vaikka sellaista lapsenomaista riemua harvemmin aikuisiällä kokeekaan.

Positiivisesti ajattelevalle Suomi on kuitenkin varsin haastava maa. Täällä melankolisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, jo äidinmaidossa meille syötetty piirre joka kuvaa kansaamme siinä missä viina, sauna ja tervakin. Täällä ollaan kautta aikojen sopeuduttu pettymyksiin, kurjuuteen, pimeyteen ja kylmyyteen ja kovan ulkokuoren kasvattaminen on koettu selviytymiskeinoksi. Emme mielellään avaudu ongelmistamme kellekään, terapeutin vastaanotolle hakeutuminen koetaan heikkoudeksi ja luovuttamiseksi, taistelemme kynsin ja hampain viimeiseen asti omillamme emmekä näytä tunteitamme kenellekään. Hiljaiset jurottajat, jotka tasaisen tyynesti kulkevat elämäänsä päivästä toiseen koetaan selviytyjiksi ja vahvoiksi, vaikka sisältä he voivat olla kaikkea muuta. Juuri sellaiset ihmiset tekevät paljon itsemurhia. Oikeasti vahva ihminen uskaltaa näyttää myös heikkoutensa ja hakea niihin apua ulkopuolelta päästämättä elämäntilannettaan eskaloitumaan siihen pisteeseen, ettei paljoa ole enää tehtävissä.

Välillä tämän korpikansan keskuudessa on ollut vaikeaa pitää itsellä positiivista asennetta yllä, kun muu maailma ja ihmiset ympärillä ovat koettaneet maksimoida kurjuuttaan ja imaista mukanaan synkkyyden syviin syövereihin. Liian monta kertaa on saanut tuntea tehneensä jotain syntiä ollessaan yksinkertaisesti iloinen ja näyttäneensä sen myös muille. Ihmisten kateellisuus ja katkeruus voivat helposti käydä raskaaksi ja viedä huomattavan paljon voimia.

Olen kuitenkin oppinut ajattelemaan oman positiivisen asenteen suurena vahvuutena ja kääntämään muiden negatiiviset mielipiteet ja arvostelut voimavaraksi sen sijaan, että jäisin surkuttelemaan ja masentumaan kotiin - samalla logiikalla kuin monissa itämaisissa taistelu- ja itsepuolustuslajeissa - käytetään hyväksi vastustajan voimia ja heikkouksia häntä itseään vastaan. Onhan turhaa väsyttää itseään, kun vastapuolen hyökkäykset voidaan kääntää pienellä vaivalla omaksi eduksi. Jatkuva vihanpito, kostonhimo ja katkeruus syö kaikkein eniten niin ajattelevaa ihmistä itseään, joten miksi suotta vaivautua kuluttamaan omia voimavarojaan ja aikaa vain tehdäkseen itsestään heikomman ja uhristaan vahvemman? Sanoohan sen jo terve järkikin. Siksi olenkin oppinut käsittelemään myös verbaaliset hyökkäykset ja henkisen lannistamisen omaksi hyödyksi sekä nauttimaan hyvällä omallatunnolla kaikesta, mikä millään tapaa tuo ilonaiheita omaan elämään, sillä tiedän tasan tarkkaan että olen sen kaiken ansainnut.

Liian monta ihmistä on jo menetetty masentumaan, koska he eivät ole osanneet käsitellä maailman ja ihmisten raakuutta oikealla tavalla. Itse kullekin tulee varmasti paljon helpompi loppuelämä, kun jättää suosiolla jatkuvan katkeruuden, draamahakuisuuden, kyynisyyden ja hyökkäyskannalla olemisen pois ja kokeilee kerrankin yksinkertaisesti vain olla ja nauttia elämästä, sen pienistäkin ilonaiheista ja muistaa iloita kanssaihmisten onnesta, koska se harvemmin on millään tapaa itseltä pois.

Se näistä elämää syvällisemmistä tulkinnoista tähän väliin. Kevennyksenä kerrottakoon, että tällaisen laukkufriikin itsekontrolli murtui sitten siinä määrin että tilasin aiemmassa päivityksessä näkyvän Guessin Old School Box Bagin + saman sarjan lompakon, jotka saapuvat postitse lähipäivinä. Jotain materiamuotoista piristystä tähän kevääseen siis tiedossa! Eli nyt on shoppailtu sekä itselle että vauvalle, tosin vauvalle luonnollisesti paljon enemmän. Kyllä sen huomaa, ettei lapsen hankkiminen halvaksi tule, mutta eiköhän tuo joka euron arvoista ole ja ylikin, ja eipähän tarvitse mahdolliselle seuraavalle lapselle enää niin paljon kaikenlaista hankkia kun suurin osa löytyy jo ennestään. Vaikka tiedetäänkin jo tulevan lapsen sukupuoli, niin osaa vaatteista lukuunottamatta ollaan hankittu kaikki tarvittava sellaisissa sävyissä että sopii molemmille sukupuolille, jos sitten joskus sattuu lisää lapsia tulemaan. Muutenkaan en ole niin innostunut tästä pinkki vs. vaaleansininen -vastakkainasettelusta vaan tykkään enemmän hillitymmistä väreistä kuten pelkistetystä ruskeasta, harmaasta, mustasta ja valkoisesta.

Tuliterät Crescentin vaunutkin ovat väriltään kauniin hiekan sävyiset, hoitolaukku suklaanruskea ja tuttipullo tutteineen ruskeaa Marimekko -sarjaa. Mutta mielipiteitä ja makuja löytyy joka lähtöön, suotakoon siis myös näille punaisten ja sinisten sävyjen kannattajille yhtäläinen vapaus ja oikeus mielipiteeseensä. Muutenkaan kaikki ihmiset eivät ole varmasti läheskään yhtä kiinnostuneita värien yhteensopivuudesta ja visuaalisuudesta, itsellä taas on aina ollut selvät mielipiteet mitkä värit ja materiaalit sointuvat yhteen niin vaatteissa, asusteissa kuin vaikka sisustuksessakin. Tykkään, että värimaailma ympärillä on harmoniassa ja miellyttää silmää. Usein saan siitä jopa ison luokan ongelman kehiteltyä, kun en tykkää pitää päällä yhtäaikaa "vääränvärisiä" vaatteita vaan kaikkien värien on soinnuttava kauniisti yhteen. Jonkun mielestä ehkä turhamaista, mutta se ei onneksi kenenkään muun ongelma olekaan. Veikkaan, että suuresti tähän pakkomielteeseen vaikuttaa geeneissä suvussa kulkenut taipumus taiteellisuuteen, sillä piirtämisessä ja maalaamisessa värisävyt näyttelevät varsin suurta roolia. Ehkä siitä on paljon iskostunut alitajuntaan myös muille elämän osa-alueille.

Ehkä tämä elämä tästä alkaa nyt kaikin puolin viimein kääntymään suotuisaan suuntaan kaikkien viime aikojen ja vuosien koettelemusten jälkeen. Pitkä, kylmä talvi alkaa olla kohta takana ja samaan tahtiin kun kevätaurinko alkaa lämmittää, tuntuu se kuin itsestään järjestävän myös muut asiat kuntoon. Elämän tähän asti suurin muutos alkaa olla käsillä ja sitä kaikkea miehen kanssa innolla odotamme tapahtuvaksi, muutkin suunnitemat alkavat näyttää selkeiltä ja kuin ihmeen kaupalla isän toipuminen on ollut koko tämän vuoden jo parempaan päin. Parissa, kolmessa kuukaudessa on tapahtunut todella paljon edistystä - viime syksyn epätoivon hetket ovat kääntyneet paljon odotettua parempaan suuntaan. Ihmeitä todella onneksi tapahtuu, ja oman isän kohdalla niitä on tapahtunut ennenkin. Ei voi kuin ihailla ja olla ylpeä! Täytyy muistaa olla kiitollinen jokaisesta hetkestä ja kaikesta hyvästä omassa elämässä, sillä elämä on haurasta ja helposti särkyvää. Kaikkia lankoja ei millään voi pitää omissa käsissä, aina on olemassa ulkopuolisia tekijöitä jotka voi tuhota hetkessä kaiken sen minkä vaivalla on kasaan rakentanut.

Vielä kertaalleen oikein aurinkoista kevättä (kevääksi tätä uskaltaa jo melkein alkaa kutsua) ja hyvää naistenpäivää! Aivan kuin ystävänpäivänkin niin myös tämän naistenpäivän sattuu mies olemaan töissä, mutta niin vain tuli äskenkin kukkakaupan lähetti ovelle tuomaan ruusukimppua naistenpäiväntoivotusten kanssa. Suomalaiset miehet kyllä osaavat olla romanttisia, kunhan me naiset osaamme kaivaa ne herkimmätkin puolet sieltä esiin!