Henkisen voiman tiellä

Nyt on sitten minulla ja monella muulla hyvä syy olla erityisen ylpeä itsestään - eilen keskiviikkona tuli kunniakkaasti suoritettua lakisääteiset vartijan ja järjestyksenvalvojan kurssit erityisine voimankäyttökoulutuksineen. Kehitys niin fyysisesti kuin varsinkin henkisesti verrattuna muutaman kuukauden takaiseen on omalla kohdalla huomattava; tuntuu kuin olisi siinä lyhyessä ajassa kasvanut hurjasti. Fyysiseen kasvuun käynee selitykseksi ahkera kuntosalilla käynti, jonka johdosta selvää lihaskasvua on ollut havaittavissa sekä koululla tapahtuneet voimankäyttöharjoitukset, joiden jälkeen on saanut irvistellen ja varoen laittaa saapasta seuraavan eteen. Henkisen kasvun vauhdittajana on toiminut loistava oppimisympäristö ja ammattitaitoiset alan opettajat, joiden ansiosta tietoisuus alasta ja vastuullisuus omasta ja muiden turvallisuuden huolehtimisesta on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Kukaan ei vielä tiedä, mikä minusta isona tulee - onko tämä juuri se lopullinen suunta, jonka pohjalle haluan elämäni rakentaa ja itseäni kehittää, mutta tällä hetkellä ajatustasolla se ei tunnu yhtään huonolta. Olisi suorastaan huikea visio nähdä itsensä kehittymässä turvallisuusalan ammattilaiseksi vuosien mittaan, ja ensimmäiset, hieman haparoivat askeleet siihen suuntaan ovat jo onnellisesti takanapäin. 


Innostuksen puuskassa ilmoittauduin oitis innokkaaksi opiskelijaksi myös Kajaanissa pyörivälle aikido -kurssille. Koululla harjoitellut voimankäyttöliikkeet sytyttivät kytevän innostuksen liekin itsepuolustuslajeja kohtaan, ja niistä varsinkin aikido tuntuisi olevan erityisen lähellä sydäntä sen rauhanomaisuuden vuoksi - siinähän ei ole pyrkimyksenä vahingoittaa vastustajaa, vaan käyttää tämän voimaa hyödyksi ja vastustajan voittamisen sijaan pyritään tämän hyökkäystahdon nujertamiseen. Aikido onkin suomennettu yleisesti "henkisen voiman tieksi".

Ensivaikutelman saadakseni menin seuraamaan jatkokurssilaisten treenejä hallille ja vakuutuin näkemästäni. Opettaja opasti lyhyesti tärkeimmät asiat lajista ja kannusti tulemaan jatkoryhmän mukaan tammikuusta alkaen - seuraava alkeiskurssi kun alkaa vasta ensi syksynä. Jos olisin valmis tekemään enemmän töitä, pysyisin kuulemma varmasti hyvin mukana, ja kieltämättä tarjous on varsin houkutteleva. Kovalaisen sisulla pystyy tunnetusti miltei mihin vain! Lupauduin vielä käymään treenejä seuraamassa ja tekemään päätöksen sitten sen pohjalta.


Muutenkaan ei tällä rintamalla pyyhi yhtään pahemmin, päinvastoin; kävin eilen kuskin roolissa mutkan Onnelassa ja tuttu portsari tarjosi samalla töitä. Oli kuulemma narikkaan työvoimaa hakusessa ja minä olin siihen sopiva vaihtoehto, jos vain homma kiinnostaisi. Ja kiinnostaahan se! Kaikenlainen työkokemus on aina hyväksi, ja koska muutenkin tulee usein kuskina Onnelassa istuttua, niin samalla vaivalla pääsee ihan palkkatöihinkin. Nyt on vieläpä luvat järjestyksenvalvontaankin kunnossa (hain tänään poliisilaitokselta virallisia vartijan ja jv:n kortteja), niin järkkärin töidenkin teko on mahdollista. Kuulopuheiden ja ihan virallistenkin informaatioiden mukaan turvallisuusalalla olisi rutkasti töitä, joten senkään puolesta ei yhtään hullumpi alavaihtoehto.


Koulunpenkkien kulutuksen jälkeen, lakisääteisten kurssien merkeissä, alkoi allekirjoitaneellakin ihan rehellinen joululoma, joka kestää aina siihen asti kuin itsestä siltä tunnostaa. Työssäoppimisen voi aloittaa joko heti tai tammikuussa tai vaikka senkin jälkeen - tässä kulminoituu tämä aikuisopiskelun ehdoton plussapuoli - ei tarvitse istua perse penkissä päivästä toiseen vaan on enemmän vapautta ja vastuuta määritellä itse oman opiskelunsa tahti. Alustavien suunnitelmien mukaan omalla kohdalla alkaisi työssäoppiminen ISS Securityllä ennen tammikuun puoltaväliä. Uusia haasteita odotellessa!


Kaiken hulinan ja kiireen keskellä on täysin unohtanut, että joulu on oikeasti käsillä - se aika vuodesta, jota on odottanut kaikkein eniten. Jo tasan viikon päästä vietetään aattoa, ja kaikki jouluaskareet ja -suunnitelmat ovat täysin kesken. Kaikki energia on viime viikkoina fokusoitunut vartijan peruskurssin suorittamiseen, ja olihan ne melkoisen huojentuneita ne ilmeet, joita näin koululla eilen kokeen suorittamisen jälkeen ja kun tulokset olivat selvillä; läpi meni niin että heilahti! Vasta sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa vapauttaa ajatuksia muuhun ympärillä tapahtuvaan, kuten juuri siihen että joulukuu on menossa jo yli puolenvälin ja sitä myöten kohta on taas aika paistaa kinkkua ja paketoida lahjoja. 

Viime vuosina valkoinen joulu ei ole suinkaan ollut itsestäänselvyys ja uutenavuotena on toden teolla saanut etsiä laukaisupaikkaa raketeille lumen puuttuessa, mutta näillä näkymin moista ongelmaa ei pitäisi olla odotettavissa - ainakin kylmää vaikuttaisi olevan jos samaan malliin jatkuu. Koko viikko on mennyt reippaasti yli - 20 asteen lukemissa, tänään mittari näytti noin - 25 astetta. Pihan kahdesta saksalaisautosta vanhempi veti pisteet kotiin startattuaan jokaikinen aamu ilman minkäänlaista lämmitystä kerrasta, kun taas Audi roikassa seisomisesta huolimatta ei ole osoittanut merkittäviä yhteistyöhaluja lähteä halkomaan viiltävää pakkastuulta teiden päälle. Vanhassa vara parempi, sanotaan, ja VW Vento vuosimallia -92 on osoittanut sen ainakin tässä tapauksessa todeksi.