Jos ajankulun voisi hetkeksi pysäyttää, tekisin sen mielellään näihin aikoihin vuodesta. Ja ihan puhtaasti siitä syystä, että kun astuu ulko-ovesta pihalle varsinkin aamun tunteina, visuaalinen elämys on upea. No, ehkä pitää kävellä muutama sata metriä ennen huikeimpia näkymiä,mutta kun osaa nähdä ympäristössään oikeat asiat ja suodattaa pois muut, saa ihan tavallisesta kaupunkimiljööstäkin irti jo paljon.
Kun vetää rappusilla keuhkot täyteen kirpeänraikasta syysilmaa ja katselee syksyn sävykartan mukaisesti sonnustautuneiden lehtien kieputusta ja tanssia tuulen mukana, kävellen keltaisten puiden reunustamia lenkkipolkuja ja samoilee läpi syksyn tuoksua tulvivien metsien ja vaarojen, voi hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa onnellinen. On suuri rikkaus tässä elämässä osata löytää onni ihan pienistä, arkipäiväisistäkin asioista - siitä, että aamulenkillään näkee oravanpoikasten leikkivän vailla huolia huomisesta, tai siitä, että luonnon omaa taidenäyttelyä ihastellessaan tajuaa tämän elämän olevan ohikiitävää ja että siksi osaa ottaa jokaikisestä eletystä hetkestä ilon irti.
Kun pysähtyy kunnolla miettimään, sitä tajuaa miten etuoikeutettu loppujenlopuksi onkaan saadessaan elää elämää tällaisessa tilanteessa. Koskaan ei tiedä, milloin menettää jotain itselle tärkeää, joten täytyy osata iloita kaikesta siitä juuri tässä hetkessä. Minulla voi olla kaapit täynnä merkkivaatteita ja laukkuja, hiukset kampaajalla laitetut, kuntosalikortti hankinnassa, maallista omaisuutta jonkin verran - ja niin kivaa kuin se kaikki onkin, niin se ei ole vielä ole mitään sen tiedon rinnalla, että minulla on terveys kunnossa, katto pään päällä, läheisiä ihmisiä ympärillä ja yleensä itsestäänselvyydeksi mielletyt asiat kuten puhtaus, ruoka, itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus saavuttaa halutessaan elämältä paljon - kuinka monella ihmisellä tässä maailmassa on kaikki nämä?
Joskus sitä valittaa millon mistäkin asiasta - avaimet on hukassa, sänky petaamatta vaikka päivä on pitkällä, vähän flunssaakin pukkaa, lempisarja jäi kesätauolle, kaupasta ei löytynyt sitä mitä piti, puolitoista kiloa näyttää vaaka liikaa, naapuri ottaa hermoille, milloin mitäkin - vaikka järkyttävän suuri määrä ihmisiä tällä maapallolla elää täysin ihmisarvon vastaista elämää.
Eläkäämme siis hetkessä ja pää pystyssä, vaikka elämä kovin joskus hyvinvointivaltiossakin asuvaa kansaa koettelee.
Muita kuulumisia tiivistettynä: tuli tuossa sairastettua pienimuotoinen flunssa, onneksi kuumetta ei ollut kuin yhtenä päivänä vähäsen, muuten pärjäsi hyvin kun pisti Burana-C:tä ja kotitekoista marjamehua lämmitettynä ääntä kohti. Lenkkeilystä täytyi pitää luova tauko, mutta nyt se on taas muutaman viime päivän aikana päässyt täydellä teholla jatkumaan. Pysyypähän ainakin kankut kiinteänä kun hiki hatussa kiipeilee Vimpelinvaaran jyrkkiä mäkiä ylös!
Stepperikin osoittautui taas hyödylliseksi kapineeksi kun radiota kuunnellen ja ruokaa samalla laitellen sillä treenailin tuossa päivällä. Myös lihaskuntotreenit jatkuvat taas sairastelutauon jälkeen, tavoitteena olisi että vielä joku päivä sitä kykenisi vetämään rutiinilla kunnon sarjan miesten punnerruksia.
Laittelinpa ruuaksi tänään perinteistä karjalanpaistia. Luettuani reseptejä netistä ja ihmeteltyäni niiden mauttomuutta päätin toteuttaa tämän perinteikkään ruokalajin äidiltä opittuun tyyliin ja lopputulos oli mitä parhain vaikka itse sanonkin. Jos joku mielii tätä ruokaa joskus kokkailla, kannattaa testata seuraavaa reseptiä:
700 g karjalanpaistilihaa
1 iso sipuli
muutama porkkana
voita
suolaa
maustepippuria (jauhettua sekä kokonaisia)
lihaliemikuutio
- anna lihojen olla puolisen tuntia huoneenlämmössä ja paista ne sitten kuumalla pannulla voissa kauttaaltaan ruskeiksi
- mausta suolalla ja parilla ripauksella jauhettua maustepippuria
- pilko porkkanat ja sipuli, laita ne lihojen kanssa voilla voideltuun uunivuokaan
- lisää joukkoon noin 10 kpl kokonaisia maustepippureita sekä murenna lihaliemikuutio sekaan
- laita paistinpannuun vettä ja kaada huuhdeliemi vuokaan. Lientä saa olla sen verran, että lihat peittyvät kokonaan.
- kypsennä 175-200 c uunissa noin 2 tuntia
Siinäpä halukkaille värkkäiltävää. Aivan loistava kiireettömän päivän ruokavaihtoehto.
Itsellä tulee satunnaisesti seurailtua netissä kotikokkailijoiden ylläpitämiä ruokablogeja, joita tosiaan löytyy ihan joka lähtöön. Siellä voivat oman elämänsä huippukokit toteuttaa luovaa hulluuttaan ja ruuanlaittotaitojaan muiden kohtalotovereidensa keskuudessa. Jotkut blogit ovat oikeasti hyviä ja niistä on itsekin saanut ruuanlaittoon ja leivontaan vaikka minkälaisia ideoita. Vastikään sovelsin yhden ohjeen pohjalta oman version ja sain aikaiseksi murotaikinapohjaisen omena-toffeepiirakan. Sivuilta voi löytää mitä mielikuvituksellisimpia ja upeampia kakkuja, leivonnaisia ja ruokaohjeita perinteisistä kotiruuista suomalaisille vieraisiin, eksoottisempiin ruokiin.
Toiset blogit taas ovat lähinnä päiväkirjoja, joissa kirjoittelijat kertovat ja valokuvaavat muun jutun ohessa jokapäiväisiä kokkailujaan - muistan joskus siskon kanssa nauraneeni huvittuneena eräälle ruokablogille, joissa kirjoittaja oli kännykkäkamerakuvanlaadulla ottanut kuvan appelisiinimehulasista ja ruisleipäpalasta, jonka päällä oli lauantaimakkarasiivu. Ylpeänä vielä selosti mistä tämä "resepti" koostui. No, ehkä se ei ollut maailman mielikuvituksellisin tuotos eikä mikään kulinarismin kulmakivi, mutta kirjoittajalle se lienee tuonut hyvän mielen ja sehän riittäneekin.
Siskon kanssa samaan hengenvetoon keksimme myös vastineen näille iänikuisille ruokablogeille - nimittäin juomablogin. Joku (en minä) voisi testata erilaisia juomia (suomalaiseen tapaan alkoholipitoisia), kertoa niiden hinta-laatusuhteen ja kaiken muun oleellisen, joka kyseisen juoman alaskiskomisesta on aiheutunut. Ei kuitenkaan tarvinnut (yllätys, yllätys) miettiä kovin kauaa, kun suosiolla hautasimme koko alunperin leikillään keksityn idean.
Ainakaan pienellä paikkakunnalla omalla naamalla ja nimellään kannattaa idean täytäntöönpanoa tuskin lähteä kokeilemaan, ellei sitten ole enää mainetta mitä menettää :D
Lopuksi maininnan ansaitsee vielä viikonloppuna käydyt Papas -salibandyedustusjoukkueen pelit Kajaanihallilla, joita molempia tuli käväistyä katsomassa ja joista molemmista kajaanilaisjoukkue otti pisteet kotiin. Porukkaa oli kivasti paikalla katsomassa ja kannustamassa, jokseenkin jokunen enempi kuin mitä 4. divarin peleissä missä aiemmin on tullut käytyä. Kiva huomata että kajaanilaiset haluavat paikallista urheilua tulla paikan päälle katsomaan, ja kannustivatpa vielä siihen malliin että oksat pois, vaikka joukkue ajoittain olikin reippaasti tappion puolelle menossa.
Siinäpä kuulumisia ja ajatelmia tältä erää, olkaahan ihmisiksi ja nauttikaa elämästä :-)
Viikonkäynnistysbiisi: Don Omar -Virtual Diva
Päivän biisi: Radio Rockin soittolista
