lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kevät tulee, ota koppi!

Viimeinkin kevät alkaa tulla rytinällä!

Lumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia ympärivuorokautisten plusasteiden ja vesisateiden myötä. Vielä se ei Kainuun leveysasteilta ihan tyystin ole kaikonnut, mutta suurimmalti osin kyllä. Näyttää siltä, että uuden luhtiaitan rakennustyöt päästään aloittamaan aivan aikataulujen mukaan, jee!

Yksi pieni kuvaotos meidän arkiaamuista, jotka ovat kaikessa arkisuudessaan ihan parhaita. Pienet, onnelliset hetket, niistä pitäisi osata jokaisen oppia täysillä nauttimaan, mukaanlukien myös itseni. Vaikka sitä olenkin ikäni harjoitellut, välillä kaikessa kiireessä se tuppaa unohtumaan. 


Ja pakollinen ruokapostaus tottakai - muutama helppo ja hyvä ruokavinkki - ensimmäisenä ihan loistava kasviskeitto. Oman mielen mukaan kasviksia kiehumaan, soseutetaan ja maustetaan ja sitten vain ääntä kohti ;-) itse laitoin sipulia, valkosipulia, bataattia, porkkanaa ja perunaa, lopussa mausteita, persiljaa, Koskenlaskija -juustoa ja kermaa. En tiedä muista, mutta itsellä tällä kyllä nälkä siirtyy ihan mukavasti - ja terveellisesti - tuonnemmas, kannattaa ainakin kokeilla!


Tämä on sitten tosi helppo, nopea ja terveellinen ruoka. Kiireinen voi ostaa kaupasta (jos on kalatiski) vaikka valmiin palan ruodotonta lohta, se vain pannulle ja sekaan kasviksia, siinä ei kauaa ehdi vanheta kun on valmista. Esillepano ei näissä otoksissa nyt ole mitään huipputasoa, mutta eipä ole tarkoituskaan, kun ei tämä varsinainen ruuanlaittoblogi olekaan (vaikka siltä voi välillä vaikuttaa...) ;-)


Tämä oli myös todella nopea pizza, johon summassa laitoin jotain mitä jääkaapista löytyi ja lopputulos yllätti positiivisesti. Durumvenhäjauhoista tekaistu pohja, päälle emmentaljuustoa raastettuna, paketillinen pekonia sekä tomaattia ja punasipulia. Smetana vain puuttui, se on mielestäni ihan ehdoton omatekoisen pizzan lisäkkeenä!


Se ruuasta, sitten tyystin muihin puuhiin...nimittäin viimein alkaa koettaa aika, kun päästään viemään pitkään hiotut suunnitelmat käytännön asteelle! Kuvassa oleva navetanpätkä "pääsee" kaivinkoneen käsittelyyn nyt vapun aikoihin, toinen (tallin) päätyhän siitä romahtikin jo 2010. Tilalle nousee siis komea, kaksikerroksinen aittarakennus, jolla on heti kesällä oma tarinansa kerrottavanaan ;-)


Ennen navetan lyömistä maan tasalle yritämme pelastaa sieltä kaiken mahdollisen vanhan tavaran, sieltä on jo löytynyt mm. hevosvaljaiden osia (tilalla oli hevonen viimeksi 60-luvulla), maitotonkkia ja muuta pientä tavaraa. Navetassa ei juuri vuosikymmeniin ole käyty, joten sieltä voi löytyä ties mitä...jos jollain on kiinnostusta vanhalle tavaralle, niin niitä varmaan kesän Paltaniemi -päiviltä kannattaa tulla kyselemään paikan päältä!


Jos jollain on tiedossa vanhoja kuvia suomenhevosesta, ota yhteyttä suoraan sähköpostilla (löytyy omilta nettisivuilta) ja kerro lisää, sillä Paltaniemi -päiville on tulossa suomenhevosesta kertova näyttely. Tietysti myös uudempia otoksia otetaan mielellään vastaan!


Kevätterveisin,


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen Paltaniemellä

Aurinkoista huhtikuuta!


Yöt ovat edelleen varsin kylmiä, mutta päivisin lämpötila on kivunnut jokusen asteen plussan puolelle, mikä tarkoittaa sitä, että kyllä ne lumet siitä vähä vähältä hupenee... kalenterista jos katsoo, niin kahden kuukauden päästä pitäisi olla oikeinkin kesäistä.


Tuli tuossa kokeiltua pääsiäisen ja kevään innoittamana pirteää rahkapiirakkaa, eikä malttamaton minä jaksanut odotella täytteen jähmettymistä vaan otti kuvan ja pisti parempiin suihin heti uunistaoton jälkeen..mutta hyvää oli! Pohja on pullataikinaa ja täyte sitruunarahkaseos, sen alle on vielä sivelty appelsiinimarmeladia, päälle pisteeksi i:n päälle persikkaviipaleita.


Sitten yksi salaatti, joka on loistava korvike kunnon lämpimälle ruualle ruokaisuutensa puolesta.
Salaattiin laitoin viipaloitua, grillattua broilerin rintafilettä, punasipulia, jäävuorisalaattia, tuorekurkkua, fetajuustoa ja valkosipulissa ja öljyssä paahdettuja leipäkrutonkeja, kastikkeena kurkkumajoneesista ja kermaviilistä tehty seos. 


Meidän perheen pääsiäinen kului pitkälti Paltaniemen kulttuurimaisemissa, joten puitteet olivat kunnossa. Lauantaina venesataman rannassa oli perinteiseen tapaan pääsiäiskokko, ja sen yhteydessä monenlaista tapahtumaa, kuten rekiajelua, talutusratsastusta, mönkijäajelua, lapsille ongintaa ja hoijakka, makkaraa ja lettuja ym. mukavaa... meidän perheestä pyörähti porukkaa reen kyydissä ja onginnassakin käytiin, makkarat syötiin ja kokkoa katseltiin, joka tänä vuonna syttyi melko nihkeästi, mutta roihahti varsinaiseen loistoonsa parin tunnin päästä sytytyksestä.
Mukavaa oli, ja väkeä oli liikkeellä todella runsaasti!

Kokon sytytystä

Mönkijäajelua

Rekiajelua

Eilen käytiin ihanassa auringonpaisteessa kävelyllä Paltaniemen Kirkkoniemessä ja Oulujärven jäällä. Täysin tyyni keli, lämmittävä aurinko ja pari plusastetta, mitäs muuta sitä täydelliseen kevättalven päivään tarvitsee?



Kirkkoniemeen johtavan Museotien varrella on kaunis maitolaituri ja linja-autopysäkki...tuollaisen maitolaiturin minäkin haluan tilustemme kohdalle, paikka on vieläpä sopivalla paikalla maitolaituria ajatellen, aivan kylätien vieressä. Ja siinä on ennen vanhaan ollutkin maitolaituri, onhan tila saanut ennen elantonsa maitoa myymällä, sittemmin laituri on purettu pois, harmi kyllä. Mutta niitä saa uusia, Suomessa ainakin yksi tehdas niitä valmistaa ja varmaan moni muukin taho tilauksesta. Itselläkään tuo ei varmaan olisi mahdoton rakentaa, kun netistä löytyy siihenkin hyvät ohjeet, mutta taidanpa kuitenkin turvautua mieluiten ammattilaisiin...sitten jos ja kun tuollainen maitolaituri tienvarteen vielä tulee :-)

Kohti Kirkkoniemen rantaa

Oulujärven jäällä

Alakuvassa muuten aivan meidän talon vieressä, Immolan pihassa oleva luhtiaitta 1700-luvulta, ei liene vaikeaa arvata mistä nyt kevät-kesällä rakennettava uudisaittamme on saanut inspiraationsa..? Jotenkin hurjaa ajatella, mitä kaikkea juuri nuo kyseiset hirret ovat tuossa seistessään ehtineet nähdä monen vuosisadan aikana! Meidän versiomme tulee olemaan nykytyyliin hieman modernimpi, mutta ulkoisesti vastaavantyylinen, kaksikerroksinen ja yläparvellinen aitta.
Itse Immolan kantatila, josta meidänkin ja moni muukin paltaniemeläinen tila on lohkottu, on osin 1600-luvulta peräisin, mikä tekee siitä Paltaniemen ja ehkä koko Kainuun vanhimman rakennuksen. Se on perinteinen talonpoikaistalo, joka on aikoinaan ollut seudun vauraimpia. 
On muuten ilahduttavaa huomata, miten poikkeuksellisen paljon Paltaniemellä on vanhaa, säilynyttä rakennuskantaa. Siellä täällä seassa on uudempiakin taloja, mutta minne vain Paltaniemellä meneekin, joka puolella törmää ihastuttaviin, jopa vuosisatojen takaisiin asuin- ja talousrakennuksiin. Historia on siis todellakin läsnä joka puolella.


Tänään onkin kyläkoululla ensi kesän Paltaniemi -päivien suunnittelukokous, jossa määritetään pitkälti tulevien päivien ohjelmatarjonta....paljon ideoita odottaa toteutustaan, joten kannattaa ehdottomasti tulla ensi kesänä paikalle! Ei muuta kuin perjantai-sunnuntai 12.-14.7. ylös kalenteriin :-)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Maalistunnelmia

Kuten minulla on yleensä ollut tapana, myös tämäkin päivitys alkaa vallitsevan säätilan päivittelyllä.
Oli siitä sitten kenellekään muule iloa tai ei, mutta minulle ainakin, onpahan hyvä seurata tätä kautta, miten aikaisempina vuosina on vuodenajan vaihtumiset kalenterista paikkansa hakeneet - nyt voinee sanoa tarkastamattakin, että jäljessä ollaan kevään etenemisessä. Yöpakkaset paukkuvat pitkälle yli kolmessakymmenessä pakkasasteessa, ja päivälläkin lukemat huitelevat 10-20 asteen välillä, vaikka aurinkokin lämmittää jo hieman. Kylmää on, mutta toisaalta tammi-helmikuussa oli pariin viime vuoteen verrattuna poikkeuksellisen lauhaa, ehkä talvi ottaa nyt vähän vahinkoa takaisin ennen kuin herkeää uhoamasta ja antaa kevään ja kesän tulla.

Alla on kuva - mistäs muualta kuin - Paltaniemeltä, missä metsäkaurislauma vaelteli aivan kuvakirkon kupeessa. Kyseiset eläimet ovat kylällä yleinen ilmiö, joskus niitä näkee yksittäin ja toisinaan suuren lauman kerralla, kuten nyt, äkkiä laskettuna tuossa on ainakin seitsemän yksilöä. Ihana, miten seutu on niin lähellä kaupunkia mutta kuitenkin luonnon helmassa!


Olen tässä muutamana päivänä tehnyt aika paljon teeleipiä. Aivan unohdin, miten helppoja ja hyviä ne ovatkaan - muistan, miten niitä aikoinaan opeteltiin tekemään yläasteen kotitaloustunneilla, ja sen jälkeen niitä on aina satunnaisesti tullut tekaistua. Olen hyvin nirso syömään leipää, jos sitä syön niin sen on oltava ehdottoman tuoretta, eikä mielellään mitään muovipussiin pakattua pullamössöä, vaan joko ihan oikeaa, kovakuorista ruisleipää tai sitten jotain tällaista itse tehtyä, vaaleaa leipää.
Tästäkin saa todella monipuolisen herkun lisäämällä joukkoon kaikenlaista ruokaisuutta antavaa, kuten itse tässä tapauksessa raastoin sekaan porkkanaa sekä emmental-juuston jämät.
Perusohje menee näin:

2 dl jauhoja (itse käytin sämpyläjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
muutama rkl ruokaöljyä
+ mahdolliset muut lisukkeet

Kuivat aineet sekaisin, maito ja öljy (+muut mahdolliset aineet) sekaan ja sekoitetaan taikinaksi, jauhoitetuin käsin muotoillaan leivinpaperilla leiväksi ja paistetaan uunissa n. 225-250 C noin 10 minuuttia. Ohjeesta tulee yksi keskikokoinen teeleipä. Päälle vain voita ja ääntä kohti!


Oma suosikki on myös tämä tehojuoma, joka on myös yksinkertaisuudessaan lyömätön, tarvitaan vain mehua, hedelmiä ja tehosekoitin.

Aineksia voi vaihdella omien makumieltymysten mukaan, itse käytin tällä kertaa appelsiineja, kiiviä ja pakastemansikoita, ladoin niitä tehosekoittimeen, lorautin joukkoon muutaman desin tuorepuristettua appelsiinimehua (esim. Tropicana) ja surautetaan sekaisin. Loistava aamu- tai välipala, ja halutessaan joukkoon voi laittaa myös esimerkiksi maustamatonta jugurttia tai leseitä. Eikä ole mitään turhia lisäaineita, vain luonnon omat ainekset :-)



Sellaista tähän torstai-illan pikapäivitykseen, keväämmällä ja kesemmällä on luvassa rutkasti vaikka millaista kivaa, siihen asti tässä jos jonkinlaiset kiireet vievät suurimman osan ajasta, mutta eiköhän tämä kaikki aika ja vaiva pian palkita.. 

Aurinkoisia maaliskuun päiviä!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kevättunnelmissa

Käsillä on taas se aika vuodesta, kun itse uppoudun helposti aiempien vuosien valokuvien selaamiseen tältä samaiselta ajankohdalta, eli kevättalvelta ja koko ajan kesää päin kulkevalta keväältä. Ja niitä valokuviahan minulla on vaikka muille jakaa, ympäri vuoden tulee kuljettua kamera mukana, milloin räpsittyä kaikenlaista eteen osuvaa, milloin keskityttyä kuvaamiseen tosissaan. Pääasia, että saa kulloisiakin hetkiä taltioitua tulevan varalle, että on sitten joskus mitä muistella. 

Kajaania huhtikuun alussa 2012
Kevään ajalta otetuista kuvista tulee ainakin minulle haikeimmat tunnelmat mieleen... kaikki ne ihanat hetket, kun vesi tippuu räystäiltä, aurinko lämmittää, asvaltti paljastuu lumen alta ja ihmiset kömpivät esiin piiloistaan nauttimaan kevätsäästä. Kahviloiden terassit, lintujen viserrys ja lupaus lähenevästä kesästä.

Kajaani Teppanan puolelta katsottuna toukokuun alussa 2012
Alla olevassa kuvassa (kevät 2010) näkyy paikka, johon tuleva luhtiaitta on tarkoitus rakentaa, ja jossa vielä silloin oli tuollainen huonoon kuntoon päässyt navettarakennus. Toinen puolikas siitä on vielä pystyssä, ja se odottaa purkua heti kun kelit sen sallivat.


Tule kevät jo!


Täytyy kyllä mainostaa, että tuo Paulig Cupsolo -laite on kerrassaan mainio! Ei todellakaan ole jäänyt käyttämättömänä nurkkaan pölyyntymään, vaan se on ahkerassa käytössä joka päivä. 

Kuvassa on aivan ihana kaakaojuoma, joka on Tazza -kaakaota, vaniljalla maustettua kermavaahtoa ja paloiteltua Pätkis -suklaata. Siitä ei juoma voi paljon enää parantua :-)

Ja onpa laitteeseen kiitettävästi eri makuvaihtoehtojakin, ja lisää tulee maaliskuun alussa. Aion testata ainakin Moccachino -juoman, joka on suklaakahvia. Kuulostaa ainakin herkulliselta!

Alla olevassa kuvassa puolestaan testaamani resepti, jonka kehittelin summanmutikassa, mutta hyvää tuli...juuresgratiinia ja friteerattuja broilerin sisäfileitä.

Virallista reseptiä tähän ei ole, mutta noin suurinpiirtein homma menee niin, että erilaisia juureksia ja kasviksia (bataatti, palsternakka, peruna, parsakaali, porkkana, punasipuli...) paloitellaan voideltuun kulhoon, mukaan ruokakermaa ja mieleisiä mausteita (esimerkiksi suolaa, mustapippuria myllystä ja Provencen yrttisekoitusta) ja sitten uuniin hautumaan. Loppuvaiheessa päälle ripotellaan emmentaljuustoa ja annetaan sen ruskistua kevyesti päältä. Mukaan voi paloitella halutessaan myös sulatejuustoa.

Broilerin sisäfileet puolestaan kieritellään ensin venhäjauhoissa (joihin voi sekoittaa mieleisiä mausteita), sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa, ja friterataan rypsiöljyssä kauniin kullanruskeiksi. Tarjoilun lisänä voi käyttää kermaviilikastiketta.


Sitten pitää vielä mainita tekemäni löytö, Guessin ihana laukku, jonka ostin verkosta Guess -kirppikseltä. Laukkuun liittyy tunnesiteitä, sillä kyseisen mallinen mutta hieman pienempi Pearl Box Bag pronssinvärisenä (kuva alempana) oli ensimmäinen Guessin laukku, jonka olen ostanut, joskus vuosia sitten. Nyt löysin tämän samanlaisen veskan mustana, ja on hieno! Ja kätevä, ison kokonsa puolesta siihen mahtuu mukaan iso määrä tavaraa.


Kuva: The Handbag Superstore


Uskomatonta, millainen vaikutus jaksamiseen ja mielialaan talven taittumisella ja kevään koitolla onkaan! 
Sen suurempaa energialatausta ja piristysruisketta ei saa helposti, jos ollenkaan :-)



torstai 21. helmikuuta 2013

Väärää lihaa ja uusia tuulia

Hilpeää helmikuun loppua!

Juhlittiin tuossa sukupiirissä syntymäpäiväjuhlia aivan ihanassa ruokapaikassa, entisissä UPM:n kerhotiloissa, entisessä ravintola Pikantissa, joka tiloihin siirryttyään vaihtoi nimensä Wanhaksi Kerhoksi.
Samoissa tiloissa muistan isäni aikoinaan käyneen vastaanottamassa palkintoja urastaan UPM:n paperitehtaalla, ja tätä nykyä siellä toimii oikein tyylikäs ravintola. Paperitehtaan historia on tiloissa edelleen hyvin kattavasti esillä.

Söimme ruoat erillisessä, varatussa kabinetissa. Pöydän tuoreet tulppaanit vievät väistämättä ajatukset koko ajan lähemmäs kulman takana kärkkyvää kevättä, eikä ainakaan eilinen pilvetön auringonpaiste sitä vähentänyt... ihanaa, sitä tuntee taas heräävänsä horroksesta, uusia suunnitelmia ja ideoita tulvillaan!


Jokainen seurueestamme tilasi etukäteen ilmottamansa mieleisen annoksen, ja mieheni kanssa valitsimme kermaperunat naudan grillipihvillä.


Tuskinpa tämä annos sisälsi sitä viime päivinä peloteltua hevosenlihaa, vannoohan ravintola kuitenkin lähiraaka-aineiden nimeen ;-)

Ei sillä, että hevosenlihassa itsessään jotain järkyttävää olisi, lihaa siinä missä muutkin, vaikka itse en tunnesyistä sitä ihan ensimmäisenä olisi menossa syömään... jännä, miten paljon tottumukset ja piintyneet ajattelutavat vaikuttavatkin käytökseen!
Mutta eettisempäähän se olisi syödä ei-tehotuotettujen, uransa kunniakkaasti tehneiden käyttöeläinten lihaa. Koko kohun pointti mielestäni onkin nimenomaan se, että miten moista pääsee tapahtumaan, miksi asiakas ei voi enää luottaa selosteesta lukemaansa. Niille, jotka suhtautuvat kohuun "hällä väliä" -asenteella, suosittelen miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos hevosen sijasta kyseessä olisikin jokin tyystin muu raaka-aine, esimerkiksi kissa tai koira? Tai jokin pahasti allergisoiva, kuten pähkinä? Tässä tapauksessa se vain sattui olemaan hevosenliha, ja koko farssin pitäisi opettaa meidät tajuamaan, että kun ruoka tulee pöytään niin monen välikäden kautta kuin näissä tapauksissa, ei voi millään tietää, mitä kaikkea ruoka on käynyt läpi ja mitä se oikeastaan edes on, kun sen lopulta suuhun laitamme. Siksi mielestäni ei ole ollenkaan sama asia, ostaako suomalaista vai puolalaista pihviä sisältävä hampurilaisen, ainakin kotimaisen kohdalla on suurempi todennäköisyys siihen, että liha on jäljitettävissä, se on sitä mitä luvataan ja se on eettisemmin tuotettua kuin ulkomaisten massaketjujen.

Maailmassa on isompiakin ongelmia, on nälänhätää, joista kärsiville on täysin sama onko liha nautaa, hevosta vai ihan jotain muuta. Pointti ei kuitenkaan ole se - vai halutaanko, että kaikki ryhdytään tekemään samalla piittaamattomalla ja kuluttajaa halveksuvalla asenteella, "samapa se kuitenkin on mitä niille syöttää, parempi sekin kuin nähdä nälkää", niinkö? 

Kaikella kunnioituksella, minä ainakin välitän omasta terveydestäni sekä otan vastuuta valinnoistani sen verran, että suosin suomalaista ja mikä parhainta, luonnon puhtaita raaka-aineita, siinä määrin kuin suinkin vain pystyn. Ehkä vielä tässä saankin sen haaveilemani oman kasvimaan pystyyn, jotta voin edes omaksi ilokseni viljellä todellista lähiruokaa, joka ei ole tullut kymmenen eri maan ja vielä useampien ahneiden välikäsien kautta. Minä ainakin syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Siitä puheenollen, teinkin tuossa pienen salaattiannoksen, jollaisia pitäisi ehdottomasti tehdä useamminkin. Tuntuu, että kaikilta kiireiltä niiden väkertämiseen ei muka ehdi, vaikka ei ne juuri sen enempää aikaa vie kuin  muukaan ruoanlaitto. Heti huomaa kasvisten ja hedelmien syömisen vaikutuksen omaan jaksamiseen verrattuna raskaampiin ruokiin ja herkkuihin, jaksaa selvästi pidempään ja paremmin :-)


Nyt on lyöty lukkoon keväällä starttaavaa hanketta, jota voinen hieman raottaa... vireillä on seuraavantyylisen rakennelman pystytys Paltaniemen maisemiin. Vielä reipas pari kuukautta pitäisi jaksaa malttaa, ja siinä ajassa pitäisi maiseman ulkona olla hyvin erinäköinen kuin tällä hetkellä.

Sitä odotellessa!




perjantai 15. helmikuuta 2013

Kevättä kohti

Niin vain tuli ja meni ystävänpäiväkin, ja eipä aikaakaan, kun ollaan maaliskuussa - ja siitä eteenpäin kevät alkaa toden teolla jo kurkistella kulman takana. Miten ihanaa onkaan, kun aurinko ei enää vain paista kylmästi kaukaa, vaan lämmittää myös, saa aikaan räystäiltä tippuvia vesinoroja, painaa kasaan lumihanget, sulattaa esiin asvaltin ja toivottaa tervetulleiksi kaikki visertävät ja pesäpuuhissa touhottavat muuttolinnut. Vahva lupaus kesästä, mutta kuitenkin vielä kaukana siitä.

Paltaniemen suhteen ollaan nyt haukattu happea, kun tuli niin suuri urakka rykäistyä vähälle aikaa, että itse kukin tarvitsi nyt vain hetken rauhallista ja normaalia arkea. Remontti on kuitenkin tältä erää taputeltu valmiiksi, mutta uusi siintää jo kulman takana..kevätkesällä alkaa tontilla uudet rytinät, ja niistä sitten täällä lisää, kun sen aika koittaa...samalla koittaa paljon muutakin uutta ja kivaa, joten kannattaa tulla kurkkimaan!

Alla olevassa kuvassa näkyy sekä peräkamariin siirtämämme kattokruunu että itse ompelemani verhot, jotka nauhoilla pystyy säätämään joko ylemmäs tai alemmas. Hienot tuli vaikka itse sanonkin! Ei mennyt vasta ostettu ompelukone ihan hukkaan, toivottavasti sille tulee paljon käyttöä jatkossakin. Ideoita ainakin olisi, kun vain ehtisi niitä toteuttamaan!


Tähän väliin on ihan pakko jakaa pari huippureseptiä muidenkin iloksi.
Tein tänään sekä pikkuleipiä että piirakan, ja tässä niiden molempien ohjeet, jos alkaa jauhopeukaloa syyhyttää:

Appelsiini-pähkinäkeksit

150 g pehmeää voita
2,5 dl tomusokeria
1-2 rkl raastettua appelsiininkuorta
2 rkl puristettua appelsiinimehua
3,5 dl vehnäjauhoja
n. 75 g pähkinöitä (esimerkiksi cashew-, saksan- ja pekaanipähkinöitä)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Sekoita voi, tomusokeri, appelsiininkuori ja mehu monitoimikoneessa tai vatkaimella. Murskaa veitsellä pähkinät pienemmiksi paloiksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää pähkinät joukkoon. Yhdistä seokset keskenään, sekoita tasaiseksi taikinaksi, peitä kelmulla ja laita hetkeksi viileään.
Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä se noin 4-5 cm paksuisiksi tangoiksi. Kiedo pötköt kelmuun ja laita hetkeksi pakastimeen jähmettymään.
Leikkaa tangoista noin puolen sentin viipaleita, asettele ne pellille ja paista uunin keskitasolla 200 C noin 10 min. Halutessasi puuteroi jäähtyneet keksit tomusokerilla. Nauti kaikki itse tai pakkaa kauniiseen rasiaan lahjaksi!

Vinkki: paistovalmiit taikinapötköt kauniiseen paperiin käärittynä ovat myös oiva lahjaidea muistaa vaikkapa kiireistä ystävää!





Sitten toinen resepti, jota kannattaa ehdottomasti testata esimerkiksi illanistujaispiirakkana, sopii myös monenlaisiin tilaisuuksiin tarjottavaksi. Reseptin olen itse soveltanut yhdistelemällä eri lempipiirakoideni parhaita puolia, joten tässä se suurinpiirtein on:

Juustoinen kinkku-kasvispiirakka

Pohja:

2 dl lämmintä vettä
25 g hiivaa
0,5 tl suolaa
50 g voita sulatettuna
5 dl jauhoja (venhäjauhoja tai esimerkiksi durum -venhäjauhoja, osa voi olla myös vaikka grahamjauhoja)

Täyte:

100 g Koskenlaskija -sulatejuustoa (voi laittaa enemmän, jos tykkää)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 pussi kinkkusuikaleita (noin 200-300 g, voi myös korvata esimerkiksi paprikalla tai porkkanalla tai muilla kasviksilla, jos haluaa kasvispiirakan)
4 tomaattia
150 g emmentaljuustoraastetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää joukkoon muut ainekset. Jätä taikina lepäämään ja kohoamaan toviksi. Kuullota sillä välin pannulla silputut sipulit & valkosipuli, lisää joukkoon kuutioitu sulatejuusto ja anna hautua miedolla lämmöllä välillä käännellen, kunnes juusto sulaa sekaan. Jos käytät porkkanaa täytteenä, suikaloi se ja kypsennä pannulla pehmeäksi.
Kauli taikina leivinpaperin päällä suureksi levyksi ja levitä juusto-sipuliseos päälle. Ripottele sitten sen päälle kinkkusuikaleet ja viipaloidut tomaatit, joista kannattaa ensin poistaa sisukset, jotta piirakasta ei tule vetinen. Lopuksi vielä päälle juustoraaste ja koko komeus uuniin 225 C kunnes juusto saa kullanruskeaa väriä.



Sellaista ruokapäivitystä tähän väliin... kaikille oikein kauniita ja toivottavasti kovin keväisen tuntuisia talvipäiviä!



maanantai 28. tammikuuta 2013

Kahvia, kelkkailua ja muuta kivaa

Heissan!

Heti alkuun yksi otos talon remontista. Kyseessä on siis peräkamari, joka muiden huoneiden tavoin on jo saanut parketin. Hirsipaneloidut seinät käsittelin siskon kanssa valkokuultolakalla ja pönttöuunin maalasin kuumuudenkestävällä maalilla valkoiseksi. Tuli tilaa ja valoa huoneeseen!


Keittiöstä peräkamariin vietyä ovea tehdessä (siinä on aina ollut ovi, mutta viine vuosikymmenet se on ollut teljetty umpeen) entinen oven paikka piti siirtää hieman eri kohtaan, jolloin toiseen laitaan jouduttiin tekemään hirrenpätkistä jatkopalat, Jotta tämä ei akryylilevyn alta liikaa paistaisi esiin, kohta peitettiin vanhasta Kainuun Sanomasta leikellyillä ilmoituksilla ja mainoksilla. Onhan niitä mukava katsella samalla, kun keittiössä puuhastelee :-)


Lisää kuvia sitten, kun sisustus ja tavaroiden järjestely alkaa olla valmiina. Remontti kuitenkin on tältä erää valmis, viimeinkin!

Alla sen sijaan nyt kuvaa meidän perheen asunnosta..pikkuhuone on varsinaisesti meidän tyttömme käytössä, siellä on hänen sänkynsä ja lelulaatikkonsa, mutta lisäksi myös tämä uusin löytöni,
Acazia -sarjan baaripöytä tuoleineen!
Tämän onnistuin löytämään kohtuuhintaan käytettynä, uutena samasta kokonaisuudesta joutuisi köyhtymään melkoisesti.

Melkein kaikki muutkin huonekalumme ovat samaa sarjaa, ja olen tykästynyt siihen kovin.
Ei enää halkeilevia ja siirtämisestä särkyviä lastulevykalusteita eikä epäselviä kasausohjeita ja ruuveja,
nämä kalusteet tehdään jykevästä umpipuusta, ja kasaus rajoittuu korkeintaan jalkojen kiinnittämiseen, muuten ne tulevat täysin valmiiksi kasattuna.


Ruokapöytä ostettiin huonekaluliikkeestä, samaa sarjaa tietysti...
nyt siihen mahtuu isompikin sakki syömään, pöytä on kuuden hengen.
Vielä joskus kun siihen saman sarjan tuolit ostaa, niin sitten se on täydellinen :-)


Löysin Kainuun Pirtistä kaunista matonkudetta, josta siskoni ompeli pari kaunista koria.
Taidanpa opetella tekemään niitä, ja esimerkiksi virkattuja mattoja itsekin, sen verran kauniita käyttö- ja koriste-esineitä niistä saa.


Ostettiin myös jo tovin aikaa haaveilemani Paulig Cupsolo -kahviautomaatti. Mikä on sinänsä hassua, koska en kahvia juo ollenkaan - ainakaan vielä - tämä laite saattaa muuttaa senkin asian.
Himoitsin laitetta lähinnä sen Tazza -kaakaokapseleiden takia, sillä rakastan huoltoasemien Tazza -kaakaoita.

Niin, kannattiko laite ostaa?
Ehdottomasti!
Kaakaot ovat loistavia, ja mieheni kehui myös kahveja erinomaisiksi. Kuulemma niitä ei edes kaipaa kuppia enemmän kerrallaan, ja sama on kaakaon kanssa. Jotenkin se on niin paljon tavallista täyteläisempää, että yksi muki riittää viemään kaakaohalut hyväksi aikaa. 


Sitten vielä loppukevennys - kävin kelkkailemassa Oulujärven jäällä serkkupoikani kelkalla hänen ja mieheni kanssa. 
Ai että tuliko kelkkakuume?
No ehkäpä!
Onhan ne ihan mahtavia pelejä.
Tuli mieleen nuoruus, ja silloiset, talviset kelkkailut lumisissa satumetsissä. Tuntui vapauttavalta pyyhkiä pitkin avointa Paltaselkää. Miten kätevästi Paltaniemeltä pääseekään kelkkailemaan suoraan järven jäälle, täytyypä oikeasti laittaa kelkan hankinta harkintaan...


Käytiin paistamassa makkarat Iso-Pihlaisen saaren laavulla.


Olipa mukava talvipäivä!

Pian tulee ihanaakin ihanampi kevät, vuodenaika, josta en millään osaa syksyn ohella päättää, kumpi on parempaa aikaa. Kevät, tuo kaiken uuden elämän alku, kun luonto herää horroksestaan, aurinko alkaa lämmittää ja kaikki tuntuu olevan taas mahdollista - vaiko syksy, kun kesä painuu piiloonsa ja tekee tilaa talvelle, kun luonto puhkeaa väriloistoonsa ja arkinen aherrus on taas lomien jälkeen ajankohtaista, ja uudet suunnitelmat odottavat toteutumistaan? Taidan siis sanoa, että molempi parempi, eivätkä talvi ja kesäkään kamalasti siinä kyljessä kalpene ;-)