maanantai 29. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Talvi tekee tuloaan ihan tosissaan - kautta Suomen on maa ollut valkeana ja pakkaset purreet poskenpäitä. Jos minulta kysytään, kiva juttu! Tykkään syksystä ja talvesta, ja etenkin niiden välivaihe on mukavaa aikaa, kun luonto pukeutuu kuuraan ja valmistautuu ottamaan vastaan lumikinokset ja muut talven tuomat ilmiöt. Ehkä olen hieman outo, sillä tykkään vähän kaikesta - jokaisesta neljästä vuodenajasta ja niiden tuomista vaihteluista. Ainoastaan talven ja kesän pahimmat ääripäät, kuten tuskaiset helteet ja hyytävimmät pakkaset, saavat irvistyksiä aikaan, mutta muuten siedän ihan kaikkia vuodenaikojen ilmiöitä, suurinta osaa jopa rakastan - kevättalven auringonsäteitä helmeilevillä hangilla, maalis-huhtikuun loskaisia nollakelejä, sumuisia kesäöitä, tuivertavia syysmyrskyjä ja tiheitä lumisateita.

Tytär sai ukiltaan lahjaksi ihanan, kuntoutuksessa tehdyn lelun. Söpö, pieni koira sai heti kunniapaikan hyllyltämme aiemmin saadun pupun vierestä, vielä kun sitä ei kehtaa antaa tytön raisuihin leikkeihin, ettei vain menisi rikki. Kyllä moinen korvaa sata kaupan valmislelua!


Lisäksi muutama kuva talvea enteilevästä Kajaanista. Kävimme koko pienen perheen voimin vaunulenkillä kauniissa, kuuraisessa syyssäässä ja tallensin matkalla maisemia. Ylimmässä näkyy viikonloppua odotteleva kekripukki.
Paltaniemellä oli jo ihan kunnolla lunta, toisin kuin tässä kaupungilla. Eiköhän sitäkin vielä talven edetessä saada, jopa liiaksikin asti, jos vanhat merkit paikkansa pitää.






Talosuunnitelmat ovat edelleen hyvässä vauhdissa, tosin muuttaneet vähän muotoaan alkuperäisestä. Lähdemme ensin ottamaan selvää paikalla olevan päärakennuksen, vuodelta 1874 peräisin olevan Rusalan, kunnollisesta remontoinnista, josko siitä saisimme historiaa huokuvan asuinpaikan aikanaan.

Lisäksi tässä on yhtä sun toista kehitteillä, mistä enemmän myöhemmin (ja mihin tilan remontointi osaltaan liittyy), mutta sen sanon, että uusia yrityskuvioita tässä koko ajan kovaa tahtia kehitellään eteenpäin. Nyt kun vuonna 2009 aloitettu turvallisuusalan koulutuskin on onnellisesti loppuun suoritettu, ja aikaa muuhun liikenee entistä enemmän.
Varsinaiset turvallisuusvalvojan tutkinnon päättäjäiset vietetään joulukuussa, mutta viimeinen näyttö on nyt kunnialla suoritettu ja tutkinto sitä myöten kasaan taputeltu :-)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ihana lokakuu

Lokakuu on jo pitkällä, ja talvi tekee tuloaan... itsellä on taas tuttuun tapaan uusia suunnitelmia kehitteillä, kuten syksyisin aina..nyt niitä tuntuu olevan paljon aiempaa enemmän, ja en malta odottaa mitkä kaikki niistä saan taas toteutukseen asti.

Sen voin kuitenkin sanoa, että nettisivut ovat menossa uusiksi...ovathan ne mallikkaasti jo kohta viitisen vuotta palvelleetkin, ja on aika päivittää ne vastaamaan tätä päivää. 
Myös muista uusista kuvioista lisää sitten, kunhan ne ovat varmistuneet.

Niin kiire ei saa kuitenkaan koskaan olla, etteikö ehtisi ihan ajan kanssa välillä kokkailemaan... tein oman version perinteisestä pasta carbonarasta, mukaillen pitkälti Valion sivujen reseptiä. Lisäsin kuitenkin pekonin määrää ja tarjoilin ne erikseen, itse pastaan laitoin reilummin kermaa ja lisäksi pastajuustoraastetta sekä tomaattia. Lisänä marinoitu tomaatti-sipulisalaatti. Kelpasi kaikille syöjille, eli ei ihan metsään mennyt :-)


Jälkkäriksi sitten Parempaa Pannaria, joka reseptiltään poikkeaa perinteisestä ja on muuten paljon maukkaampi. Resepti löytyi Kinuskikissalta, ja menee seuraavasti:

100 g voita tai margariinia

8 dl kevytmaitoa
2 munaa
1 ½ dl ruokosokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja


Sulata voi. Mittaa kulhoon maito ja vatkaa joukkoon munat. Lisää loput aineet ja voisula. Anna taikinan seistä jääkaapissa 15-30 minuuttia.

Kaada taikina voidellulle tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Itse kaiken touhun tuoksinnassa unohdin taikinasta voin mikroon sulamaan, mutta sovelsin sitten tämänkin pulman omalla tyylillä valelemalla vielä kypsymässä olleen pannarin voisulalla...komeasti tirisi uunissa voilla kuorrutettuna, mutta hyvää tuli niinkin! Kardemumma sopi pannariin loistavasti ja normipannaria suurempi sokeripitoisuus toi mukavaa makeutta. Kaikki meni, mitään ei jäänyt, eli hyvää oli!


Kävin tuossa Paltamon pitäjän entisiä kotimaisemia katselemassa samalla, kun olin siellä hääkuvauskeikalla. Pitihän minun nyt sitten samaisella reissulla tuttavan nappaama kuva tänne pistää, kun pyörähdin kylässä pikaisesti...ja tulin kuvatuksi wanhan ja entisöidyn hevosniittokoneen edessä! Hieno on peli, moisia ei nykyisin juuri enää vastaan kävele! Ja kiitän puupaanuista, tässä parhaillaan mietin mikä olisi niille sopiva käyttötarkoitus, niitä ei ihan mihin tahansa raskikaan käyttää...!


Kamera lauloi kuvatessa sen minkä kerkesi, ja tuloksena kauniita otoksia kauniin golfkentän laitamilta... niitä laitan lisää esille lähitulevaisuudessa uusiutuville nettisivuilleni.
Sää suosi ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta värittäen viimeisiä puissa roikkuvia syksyn lehtiä. Pian on jo ensilumen aika, ja joulutunnelma sen kun nousee :-)


Tällainen pikapäivitys tällä erää, nyt kutsuu sata ja yksi muuta hommaa, etupäässä koulutyöt ja parin viikon päässä olevat viimeiset näytöt. Tärkeimpänä kuitenkin ihana pieni tytöntyllerö, tässä kuussa jo 1,5 vuotta! Hurjaa, miten tuo aika juoksee!

p.s. oma logokin uudistui vähän, uusi löytyy sivun laidasta.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Tunnelmointia

Kylmä syystuuli on alkanut puhaltaa talvea yhä lähemmäs ja karsia puita alastomiksi, mutta luonto hehkuu paikoin vielä upeissa ruskan sävyissä. Vuoden mielestäni paras ajanjakso, joulu, tekee myös tuloaan - enää 3 kuukautta!

Jostain luin jutun niinsanotuista "jouluihmisistä", joille joulu on enemmän kuin muutama päivä vuodessa - se on mielentila, joka kestää koko vuoden ympäri. Kuulostaa hassulta fiilistellä piparintuoksua ja leipoa joulutorttuja juhannuksenakin, mutta toisaalta ymmärrän heitä. Joulussa on jotain ainutlaatuista, jotain vilpitöntä uskoa hyvään ja ripaus taikaa. Se on hyvän tahdon ja antamisen aikaa. Ennen vanhaan joulurauhan aikaan tehdyistä rikoksista sai kovemman tuomion, nykyäänhän Turun Brinkkalan talon parvekkeelta televisioitava joulurauhan julistus on lähinnä muodollinen perinne. Vaikka joulu on menettänyt paljon alkuperäistä merkitystään, on sillä vahva asema suomalaisten sydämissä.

Jouluna on lupa ottaa rennosti, syödä hyvin, viettää laatuaikaa läheisten kanssa ja nauttia sen tunnelmasta kaikilla aisteilla. Havuntuoksuinen joulukuusi, mausteinen glögi, neilikat, piparit, pimeässä illassa hehkuvat lumipallolyhdyt, paksut ja valkeat nietokset, kimaltavat joulukoristeet. Sen parempia muistoja lapsuudestani ei löydy, kuin mitä joulun aikaan koin. Joka-aamuinen suklaakalenterin avaus, lahjatoivelistan kirjoitus ja toiveikas odotus, muistaisiko pukki varmasti tuoda lahjat perille asti.

Ei siis liene suuri synti, että tuota lapsenomaista tunnelmointia haluaa vaalia muulloinkin, kuin itse joulun aikaan? Meitä ihmisiä on monenlaisia, ja itse lukeudun niihin, jotka elävät voimakkaasti muistojen ja aistien kautta. Minulle ovat ensisijaisen tärkeitä arjen pienet piristykset - hyvä kirja, lämmin huopa, tuoksukynttilöitä illan hämyssä, kaikki kaunis tavara, minulle tärkeiden arvojen vaaliminen. Kotitekoinen kasvonaamio tai vartalokuorinta tekee pitkäksi aikaa hyvän olon ja tuo hymyn huulille. 
En koe elämän pienistä(kin) iloista nauttimista naiivina, tiedän kyllä miten kylmä ja julma paikka maailma osaa olla - ja juuri siksi tarvitsen jotain, mihin tukeutua, etten masentuisi kaikkea pahuutta päivät läpeensä pohtiessa. Toiset ihmiset ovat kyynisempiä ja kylmempiä luonnostaan, ja osaavat suhtautua tapahtuviin asioihin neutraalisti. Joskus kieltämättä toivon itsekin, että osaisin ottaa asiat yhtä huolettomasti, mutta aina kokiessani niitä ihania elämyksiä, pieniäkin, muistan miten onnellinen olenkaan.

Sitten pieni ruokavinkki kylmiin syyspäiviin; mausteinen kanakeitto.
Olen tehnyt aikaisemmin monia eri variaatioita tästä kyseisestä ruuasta, mutta nyt löysin Sen Oikean, enkä enää haikaile paremman perään. 

Mausteinen kanakeitto

Resepti mukailee pitkälti täältä löytämääni, pienin muutoksin.
Suurinpiirtein se menee näin:

8-10 dl vettä
800 g Kariniemen hunajamarinoituja paistisuikaleita
3 porkkanaa
1 kanafondi
2 tl curryä
ripaus kurkumaa
100 g pakastemaissia (itse laitoin herne-porkkana-maissia ja hieman keittojuureksia)
1-2 rkl venhäjauhoja
100 g sulatejuustoa
1 pkt kananmakuisia nuudeleita

Raasta porkkanat. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Paista kanasuikaleet pannulla ja lisää veteen tai lisää ne kiehuvan veden joukkoon kypsymään. Lisä joukkoon raastetut porkkanat, kanafondi ja mausteet sekä pakastevihannekset ja keitä hiljalleen n. 15 min (jos kanat on paistettu etukäteen, ei tarvitse keittää niin kauaa). Lisää joukkoon sulatejuusto ja anna sen sulaa keittoon. Siivilöi sekaan venhäjauhot ja anna suurustua. 
Keitä nuudelit ohjeen mukaan erillisessä kattilassa ja lisää joukkoon, tai mikäpä estää lisäämästä nuudelit suoraan keittoon ja mausteet perään (jos haluaa mausteisemman keiton). Varsinkin nuudelipussin chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä siinä on melko mukavasti potkua. 

Nuudelien sijaan voi keittoon laittaa muutakin pastaa tuomaan ruokaisuutta, esimerkiksi raketti-spagettia tai muuta pienikokoista pastaa.

Ja okei, kanaa ei tarvitse välttämättä ihan noin paljoa, itse vain pidän siitä että keitossa on lihaa muutenkin kuin sattumina, ja jotenkin paistisuikaleet sopivat tähän filesuikaleita paremmin. Mutta kukin makunsa mukaan!

Taatusti hyvä ja lämmittävä keitto, jonka voi halutessaan pakastaa annoksiin vastaisen varalle (tällöin kannattaa ehkä jättää nuudelit keitosta pois, ja lisätä niitä joukkoon vasta kun keittoa lämmitetään uudelleen). Voin sanoa, että parempaa kanakeittoa en ole ennen syönyt - jos jollain on pistää paremmaksi, otan mielellään ohjeita vastaan, sillä rakastan kanakeittoja!

Myös pizzaa tulee melko usein tehtyä, ja sen kotitekoisissa versioissa on vain taivas rajana. Toiset pitävät pannupohjasta, kun taas itse tykkään tehdä rapean ja ohuen pohjan, eikä täytteitäkään mielestäni saa olla montaa. Tässä testissä punasipuli-tomaatti-pepperonipizza.

Omatekoinen pizza

Hassua, miten silloin reilut 4 vuotta sitten, kun aloin pitämään nettisivujeni ohella päiväkirjaa, en ajatellutkaan, että siitä tulisi tällainen blogi. En edes seurannut silloin blogeja. Enkä oikeastaan nytkään tee tätä mitenkään isommalle ihmisjoukolle, vaan kokoan tähän lähinnä omia ajatuksia ja kokemuksia - ja onneksi niin, sillä menneitä päivityksiä itse selatessani olen onnistuneesti pystynyt palaamaan takaisin moniin sellaisiin hetkiin, jotka muuten varmasti olisivat jo unohtuneet. Olen aikuisiälläkin pitänyt sellaista ihan perinteistä kynä ja paperi -päiväkirjaa, ja tämä nettiversio on vain eri muoto siitä - sillä erotuksella toki, että tässä ei luonnollisesti jaeta mitään henkilökohtaisempia ajatuksia.

Ihmisillä on kaikilla omat tapansa käsitellä asioita - toisilla se on omiin oloihinsa vetäytyminen, toiset tekevät musiikkia, jotkut tarttuvat pulloon joka käänteessä, monet vain parhaansa mukaan ovat ajattelematta, joku uppoutuu harrastuksiinsa, minä taas piirrän ja kirjoitan. Se on ollut koko ikäni minulle ominaisin tapa kanavoida sitä kaikkea, mitä koen ja mitä mielessä liikkuu. Todellisia vaikeuksia ja stressiä taas pakenen lähtemällä omiin oloihini luonnon helmaan. Se auttaa aina ja takuuvarmasti.

Tälläkin hetkellä ulkona paistaa kylmästi komea aurinko ja syksyn värit leiskuvat. On siis aika lähteä ulos ja nauttia siitä. Eihän sitä tiedä, milloin tulee vaikka ensilumi.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Eräilyä ja ekologisia löytöjä

Pääsinpäs pitkästä aikaa käymään kalalla luonnon rauhassa, Kainuun meren eli Oulujärven vesillä.
Reissun ainoat kalasaaliit tarttuivat omaan vaappuun, hauki ja ahven, mutta Ahdin anteja tärkeämpää oli ihan luonnon rauhasta nauttiminen.



Nuotion hiilloksella paistuivat makkarat ja kirpeä syyssää teki elämyksestä täydellisen. Vielä kun pääsisi kokemaan Lapin erämaiden maisemat ja rauhallisuuden, olisin onnellinen... sitä odotellen :-)


Käytiin tuossa virkistämässä arkea Katinkullan kylpylässä ja kiertelemässä Vuokattia ja Sotkamoa. Ensin meinasimme lähteä johonkin kaupunkiin pikku lomalle, mutta päädyttiin sitten tällä kertaa olemaan lähtemättä merta edemmäs kalaan, sillä näettävää ja koettavaa löytyy ihan läheltäkin, sitä ei aina vain osaa arvostaa.

Eka kohde oli suloinen kahvila Murunen, jota ei Sotkamon käynnillä halua ohittaa. Mangotuorejuustokakku, porkkanaleivos, kahvi sekä vaahtokarkeilla ja kermavaahdolla höystetty karamellikaakao veivät kielen mennessään. Houkutteleva oli myös lohikeittolounas, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla.

Sotkamosta löytyi myös paljon muuta. Wanhanajan kenkäkauppa Saastamoiselta löytyivät kahdet parit kenkiä, Lumikuusta tervasaippuaa ja Willa Ilonasta pientä kivaa, kuten esimerkiksi nurkassa pölyttynyt, vanha viinilaatikko, jonka otin viimeistelyn alle heti kotona.

Myös Ihana. -niminen putiikki oli iloinen kokemus, sieltä löytyi kaikenlaista ekologista tuotetta joka lähtöön, vaatteista ja kosmetiikasta syötäviin. Mukaan lähti appelsiinilla maustettua raakasuklaata, pussitettua ja paloiteltua kaakaovoita, hedelmä-pähkinäpatukoita sekä kookosöljyä, joista varsinkin jälkimmäisen kerrotaan olevan todellinen ihmetuote, joka käy sekä ruoanlaittoon, ihonhoitoon ja jopa lääkkeeksi moniin vaivoihin. Ainakin itse uskon vakaasti, että luonnosta löytyy helpotusta moniin vaivoihin, joihin meille normaalisti tuputetaan erilaisia apteekin lääkkeitä. 
Karitevoita olenkin jo käyttänyt kosteusvoiteena ja käsirasvana, ja hyvin on toiminut. 


Alla valkoiseksi maalaamani viinilaatikkolöytö, josta tein lapselle pehmolelukorin.



Löysin Paltaniemellä, vanhempieni luona käydessä paljon kaikenlaista kivaa, wanhaa tavaraa, jota ajattelin lähiaikoina ottaa tuunattavaksi, yhtenä niistä hienot ikkunanpokat. Hioin pahimmat maalin hilseilyt pois ja puhdistin karmit, ja ajattelin maalata ne uudelleen kokonaan valkoiseksi. Toki ne olisivat hienot myös ihan tuollaisenaan, ajan patinoimana. Näistähän saa oikein näppärät "kehykset" seinälle koristeeksi.


Mielessä olisi askarrella vanhoista laudanpätkistä ja muista vanhoista tavaroista erilaisia käyttö- ja koriste-esineitä. Nykyäänhän tuntuu olevan jopa muodissa kaikenlainen vanha, ja mitä vanhemman ja rosoisemman näköinen, sitä paremmin se tuntuu menevän kaupaksi. Itse kuitenkin suosin nimenomaan oikeasti vanhaa, en tekovanhaa, eli uusia mutta vanhan näköiseksi tekemällä tehtyjä tavaroita, joita jokainen putiikki ja marketti tuntuu olevan puolillaan- tokihan jokainen tästä uudesta villityksestä siivunsa haluaa saada. Kyllä kuitenkin ihan aidossa, ajan kuluttamassa vanhassa esineessä on sitä jotain, mitä uutta tekemällä ei voi saada.

Piirrostöiden teettämistä suunnitteleville tiedotan, että mikäli haluaa lähiaikoina työn, kannattaa tilaamisessa olla ajoissa liikkeellä, sillä muut kirjoitus- ja kuvitusprojektit työllistävät melko lailla. Edelleen kuitenkin teen mielelläni tilauksesta kaikenlaisia piirrostöitä, joten kannattaa kysellä!

Kastelahja, puuväri/vesiväri, A3

Inspiroivin terveisin,




perjantai 14. syyskuuta 2012

Syksyisiä poimintoja

Kajaanihallilla järjestettiin heti syyskuun alussa ihana suurkirppistapahtuma, jossa ylimääräiseksi kertyneitä tavaroitaan myymään oli tullut koko hallin täysi ihmisiä. Lisäksi tarjolla oli erilaisia ihania käsitöitä, joita ostamaan sitten itsekin "sorruin".

Alhaalla näkyvässä kuvassa näkyy hankkimani heinäseipäistä tehty sisustustikas, jonka itse maalasin valkoiseksi sopimaan paremmin meidän myöskin heinäseipäiseen sängynpäätyyn. Ihana!

Haaveissa olisi vielä tehdä lisää sisustus- ja käyttötavaroita heinäseipäistä, joita toivottavasti lähiaikoina saan. Osan niistä voisi ottaa vaikka ensi vuonna ihan oikeaan käyttöönsä, Paltaniemen pelloille heinää kuivattamaan. Vanhassa vara parempi! Ainakin nostalgiaa niissä riittää.



Alla kirppisostoksia, valkoiseksi maalatusta piikkilangasta ja koristesydämistä tehty härveli, sekä valkoisesta kuteesta punottu kori.



Alla kauniita kuvia jälleen kerran Paltaniemeltä, aivan Oulujärven törmän liepeeltä, jonka kiermurtelevia polkuja tuli taivallettua ja huikeita syysmaisemia ihailtua. 






Toivon, että minulla olisi aivan tässä lähiaikoina hyvää kerrottavaa kuvitus- ja kirjoitusrintamalta. Monenmoista suunnitelmaa olisi tässä viritteillä ja viimeistä silausta vailla. Jännityksellä odotellen!

perjantai 31. elokuuta 2012

Seppälän markkinoita ja syksyn satoa

Seppälän maatalousoppilaitoksessa on parhaillaan menossa perinteiset maalaismarkkinat.
Jo aivan pienestä tytöstä asti minulla on tapahtumasta muistikuvia, ja Seppälästä muutenkin on jäänyt hienot muistot opiskeltuani siellä 2000-luvun alkupuolella kolmen vuoden ajan maaseutuyrittäjäksi.
Isäni kävi koulun aikoinaan, vuonna 1969. Paljon on paikka niistä ajoista muuttunut - jopa omista opiskeluajoistani - onhan sinne senkin jälkeen tullut ties mitä uutta nurmikentästä ja koirakeskuksesta alkaen - mutta maalaistunnelma on säilynyt ennallaan.


Markkinoilla toteutettiin hienosti lähiruokateemaa. Saatavilla oli lukuisia esitteitä paikallisesta ruokatarjonnasta ja tottakai myös itse lähiruoan tuottajia myymässä tuotteitaan. Hienoa, että luomusta ja lähellä tuotetusta ruoasta ollaan laajemmaltikin innostuttu, onhan paikkakunnalla jo oma, lähiruokaan erikoistunut ravintolakin ja lähiruokapiiri sen kun pyörii. Seutu on täynnä tuoreita ja laadukkaita herkkuja, mutta paikalliset eivät useinkaan näe metsää puilta ja jättävät nämä varat hyödyntämättä - toisin kuin ulkomaalaiset, jotka hamstraavat monia suomalaisille arkisia tuotteita kaksin käsin itselleen. Esimerkiksi supisuomalainen mustikka, josta suurin osa mätänee täällä metsiin, on monissa muissa maissa suuri hitti- ja terveystuote. Samoin koivusokeri eli ksylitoli, jota kuulemma varsinkin japanilaiset turistit himona haalivat itselleen. Suomen metsissä piilee suuret voimavarat ja hyödyntämismahdollisuudet, mutta onneksi asialle on jo alettu tehdä jotain, onhan viime aikoina luomu- ja lähiruokakeskustelu ollut tapetilla ja uutisten aiheena joka puolella. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja täkäläisetkin ymmärtävät heitä ympäröivien asioiden arvon ja ainutlaatuisuuden.



Olihan maalaismarkkinoilla kaikenlaista muutakin, esimerkiksi poliisin, tullin, rajavartioston ja puolustusvoimien koirien esittelyä. Lisäksi ratsastuskentällä oli käynnissä hienoja ratsastusnäytöksiä, latokahvilassa paistuivat letut ja bändi soitti musiikkia taustalla ja innokkaat koululaiset tulivat aistimaan linja-autolasteittain aitoa maalaistunnelmaa. Kyytöt ja hevoset laidunsivat vehreillä niityillä ja ilmassa leijaili paistettujen muikkujen ja loimutetun lohen tuoksu.



Tapahtuman päätteeksi pistäydyimme taas Paltaniemellä, haaveilemassa mahdollisesti edessä siintävästä rakennusprojektista ja nauttimassa aurinkoisesta alkusyksyn päivästä.
Viljapellot velloivat kullankeltaisina ja olivatpa puimakoneet osittain tehneet jo töitänsä.
Pihan marjat olivat kypsyneet parhaimmilleen ja punaposkiset omenat notkuivat puissa. Ei syksyä voi kuin rakastaa!




Salaattien ja savukalan ystäville pieni vinkki, nimittäin yksi muutamasta suosikkisalaatistani;
keitettyä riisiä, kevätsipulia/purjoa, tomaattia, tuorekurkkua, herneitä ja savukalaa sekoitetaan keskenään kulhossa ja tarjoillaan tuoreen patongin tai leivän kanssa.


Jälkiruokana vaikka seuraavaa; uuden sadon omenia karamellisoidaan pannulla voissa ja sokerissa, maustetaan kanelilla ja tarjoillaan vaniljajäätelön, tässä tapauksessa Vuokatissa toimivan Huuskolan jäätelön Madagaskarin vaniljan kanssa.


p.s. Kaikki Muumi- (ja erityisesti Muumimuki-)fanit HUOMIO - maanantaina 3.9. saapuu myyntiin uusi, retrohenkinen Stockmann 150 v -juhlamuki (vain Stockmannille). 


Mukissa toistuvat Tove Janssonin Stockmannille 1950-luvun lopussa suunnitteleman lahjapaperin Muumihahmot. Ihana ja oikein hempeän värinen muki!

Löysinpäs pitkällisten etsintöjen jälkeen passelin laukunkin piristämään pimeneviä päiviä. Verrattuna muutaman vuoden takaiseen tätä harrastusta ei olekaan tullut pidettyä luonnollisesti yllä entiseen tahtiin, ovathan etusijalle menneet vauvan- ja lastenvaatteet ja muut lapsiperheen hankinnat ja hyvä niin. Onhan se silti ihan mukavaa välistä ilahduttaa ihan itseäkin - tosin tämä uusin ostos oli itse asiassa miehen idea! Eiköhän moinen arjen sankari ole hartiahierontansa ja aamiaisen sänkyyn ansainnut ;-)

GUESS Janice Medium Satchel


Värikästä syksyä!


torstai 23. elokuuta 2012

Tervan tarinaa

Pian on virallisesti kesä ohi, kun elokuu muuttuu syyskuuksi.
Kesäintoilijat ovat haikeilla mielin, mutta minä fiilistelen jo kynttilöillä, lämpimillä huovilla, kaakaomukilla, pakkasen puremilla ja värikkäillä puiden lehdillä ja lähestyvällä joululla. Olen elementissäni, minkä tosin vuosien kokemuksella tiesinkin.

Vielä oli tätä kesää jäljellä, kun vast'ikään käytiin nauttimassa auringosta Raatihuoneentorin Mummon kahvila & Suklaapuodin terassilla


Tuo syksy tullessaan muutakin. Kun Suomi on rauhoittunut kesäksi lomanviettoon, palaa syksyn tullen kuvioihin kaikki arkiset aherrukset ja kiireet. Kaikki tv-sarjat palaavat ruutuun (tervetuloa Emmerdale!) ja itse kukin täyttää kalenteriaan erilaisilla menoilla - töitä, koulua, harrastuksia, mitä kelläkin. Minulla tällä hetkellä kaikkia edellämainituista.
Lokakuussa valmistun koulusta ja ensi viikolla aloitan uuden työn. Lisäksi, kuten ennenkin, teen kuvitustöitä tasaiseen tahtiin. (uusi Venla -kirja muuten ilmestyy nyt syksyllä)
Myös harrastuksille on oltava sijansa. Jottei näissä olisi vielä tarpeeksi, puurramme talonrakennusprojektin parissa hitaasti, mutta varmasti. Asia ei ole vielä juuri edennyt, sillä matkassa on monta mutkaa, hakulomaketta ja -liitettä ja huomioon otettavaa seikkaa - toivomme kuitenkin, että lopputulos palkitsisi vaivan.

Silkasta mielenkiinnosta ja kotiseuturakkaudesta perehdyin pintaraapaisulla myös tervanpolton historiaan, onhan se suuri osa Kainuuta ja aikansa tärkein elinkeino. Kainuusta pitkin Oulujokea, Oulun kautta lähti aikoinaan maailmalle valtavat määrät tuota mustaa kultaa ja siitä sai moni elinkeinonsa aina 1700-luvun puolelta 1900-luvun alkuun saakka. Eräätkin paanukatot, veneet ja sukset ovat saaneet tervakäsittelyn aikojen saatossa, ja käytetäänpä tuota tuoksuvaa tököttiä vieläkin, vaikka EU taannoin sen koetti kieltää, siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Tervansoutajia lepopaikassaan Paltaniemen Hövelönlahdella (kuva: Herman Renfors)


Sittemmin tervasta on jalostettu lukuisia erilaisia tuotteita aina saippuasta, löylytuoksusta ja shampoosta hunajaan, olueen ja lakritsiin - ja ties mihinkä muuhun niiden väliltä. Itse rakastan tervantuoksua ja käytän sitä säännöllisesti juuri esimerkiksi saunan kiulussa tuoksuna tai ihan saippuana.






Kajaanin osallisuudesta tervan paikallishistoriaan kielii edelleen linnanraunioiden kupeessa, tervakanavan vieressä nököttävä tervavene tynnyreineen. 




Jos jostain asiasta Kajaanissa pidän, niin erityisesti seudun vaiheikkaasta ja rikkaasta historiasta. Vaikka sanotaan että aika kultaa muistot, mikä on ihan totta, mutta jokin menneissä asioissa ja ajoissa silti kiehtoo - varsinkin niissä, jotka ovat tapahtuneet omalla kotiseudulla.

Se tervasta, seuraavaksi sivuan lyhyesti kaalilaatikkoa. Niin, juuri sitä ruokaa, jota en voinut lapsuudessa sietää ollenkaan. Nyt hieman aikuisempana olen oppinut - en vain sietämään, vaan suorastaan rakastamaan sitä - ainakin tietyllä tapaa tehtynä. Tämän vinkin jaoin tässä samassa blogissa viime vuonna, nyt palautan sen vielä pinnalle, tällä kertaa kuvan kera.


Suosittelen siis lämpimästi testaamaan muokkaamaani versiota, jossa kaalisilppu paistetaan wokkipannulla voissa ja maustetaan siirapilla ja laitetaan uuniin paistetun sipulin ja jauhelihan sekä keitetyn puuroriisin kanssa (jos haluaa suomalaisemman version, kannattaa kokeilla ohrasuurimoita). Tavallisen liemen sijaan olen laittanut nesteeksi vuokaan ruokakermaa. Ei ehkä mikään virallinen, oikea kaalilaatikko, mutta ainakin maistuu hyvälle! Siihen vielä puolukkasurvosta tai mustaherukkahyytelöä, niin jopas kelpaa.

Energiaa ja valoa pimeneviin syyspäiviin!