Kesä tuli kerrasta

Vasta muutamia päiviä sitten oli koleaa ja keväisen karua maisemaa, nyt luonto vihertää ja tuoksuu kosteille kesäöille, koivunlehdille ja kesäautojen pakokaasulle. Lämpötilat ovat hiponeet useasti kolmeakymmentä ja aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta. Mahtavaa! On upeaa pitkän ja kylmän talven jälkeen keskellä yötä hengittää kostean raikasta ja lämmintä ilmaa ihaillen hivenen hämärää mutta varsin valoisaa kesäistä maisemaa, pukeutua rannalle bikineihin ja kesäisiin asuihin, grillata takapihalla maaten samalla pehmustetussa aurinkotuolissa kylmien juomien kanssa. Tekee kaikkien niiden purevien pakkasten ja korkeiden kinosten jälkeen enemmän kuin vain hyvää.

Luontoäiti muisti meikäläistä myös viime viikolla täyttäessäni neljännesvuosisadan verran, oli nimittäin aivan täydellinen keli täydentämään jo muutenkin täydellistä päivää. Oli ruokaa, juomaa, kavereita, aurinkoa ja loppuillasta baarireissu. Kakun tilasin tosiaan leipomosta ja hyvää oli, enää on jäljellä vain muisto. Tekaisin huomaamatta melkoisen Lappi-aiheiset ruuat, kun lakkakakun lisäksi ruokana oli mm. savuporo-rieskarullia ja juustoleipää lakkahilloineen. Lisäksi oli jauheliha-juustohyrriä ja ranskalaista quiche lorraine -piirakkaa, joihin molempiin olen kovin rakastunut ja tekaisin jälkimmäisen eilen uusiksi kun aiempi pellillinen hupeni huomaamatta. Suklaakakkukin oli sekä tuorejuusto-omenapiirakkaa, joten syömisistä ei tullut pulaa. Grillissä tehtiin vielä illasta perisuomalaiseen tapaan hienostelematta ja kainostelematta kunnon B-luokan makkaraa (ei se lihan määrä, vaan se maku) ja sisäfilepihvejä. Juomana oli mansikkaboolia ja kuohuviiniä. Kertakaikkiaan hieno päivä! 

Huono päivä ei ollut lauantaikaan, silloin kokoontui Kajaaniin taas kymmenittäin tuunailtuja menopelejä Backwoods Cruisingin nimissä. Pitihän sitä käydä taas autonlaittajien kätten jälkeä käydä ihailemassa, ja olihan siellä kaikenlaisia kaaroja joiden penkillä allekirjoittanutkin saattaisi ilman hirveitä vastalauseita mutkan käväistä... 

Ohjelmaa on kiitettävästi riittänyt joka päivälle vähän liikaakin välillä. On monenlaista työtä, harrastusta ja muuta aktiviteettia, jotka kyllä pitävät kiireisenä mutta liiallinen kiirekään ei ole hyvästä. Nykymaailmassa kun kiireestä on tullut trendikästä, joskus tuntuu ettei ihminen voi rehellisesti sanoa vetävänsä lonkkaa perseellään tai ettei olisi kalenteriin buukattu lähipäivät menoja puolilleen, koska pohjalla on pelko siitä ettei voisi tuntea itseään enää tärkeäksi. Ei näin. Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta tuskin kukaan on voittamaton, siksi täytyy osata välillä ihan hyvällä omallatunnolla myös laiskotella.

Paltaniemen upeaakin upeammissa kulttuurihistoriallisestikin arvokkaissa perinnemaisemissa, jossa vanhempanikin asuvat, kävin päivällä ottamassa aurinkoa. Paltaniemi sijoittuu 10 km päähän Kajaanin keskustasta mutta on täydellisen idyllistä maalaismaisemaa laiduntavine hevosineen ja lehmineen. Sen törmien rantoja huuhtoo Kainuun meri eli Oulujärvi, jonka laineiden sointuja kuunnellen on upeaa maata hiekkarannalla kuuman auringon alla, aivan kuten itsekin tuossa päivällä tein. Enkä ollut ainoa, myös moni muu oli havainnut kelin olevan passeli kyseiseen tarkoitukseen ja nurmikko sekä hiekkaranta alkoi kerätä puoleesta auringosta nauttivia ihmisiä. 

Nyt nukkumaan ja keräämään voimia uuteen päivään, paljon lämmintä keliä ja auringonpaistetta itse kullekin!

Juhlaa kerrakseen

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, nykyisille ja tuleville!

Hiljaa hyvä tulee pätee keväänkin tuloon. Vähitellen on kesä tulossa koko ajan lähemmäksi ja kelitkin vaikuttaisi meteorologien ennustusten mukaan olevan lämpenemään päin, juuri sopivasti synttäreille tulevalle viikonlopulle. Kävin juhlistamassa äitiäkin viemällä lämpimät tossut ja hierontalaitteen lahjaksi. Kyllä äiti on juhlansa ansainnut - kaikki kunnia omalle äidille joka onnistui varsin kivuttomasti kasvattamaan meikäläisestäkin ihan kohtuukelvollisen kansalaisen, toki isälläkin oli osuutensa mutta äidin kanssa on kyllä aina tullut aivan erityisen hyvin toimeen.

Tuli tuossa otettua/otatettua muutama uusi valokuvakin lisää, esimerkkinä ylläoleva otos jossa on allekirjoittanut ihailemassa Oulujärven kaunista selkää ilta-auringossa, sekä pari muuta kuvaa Kajaaninjoen Ämmäkosken liepeiltä. Kuvaajana toimi Asko Kemppainen, kuten edellisissäkin otoksissa jotka ovat nähtävillä vain Facebookin kautta harvoille ja valituille. Kelien lämmetessä on luvassa lisää visuaalista taidetta kuvien muodossa, niistä lisää asian ollessa ajankohtainen.

Kumma juttu, miten meikäläisen luova mieli puskee extempore jostain syvistä syövereistä ilmoille toistaan villimpiä ideoita, hyvänä esimerkkinä eilinen kun ajelin Audilla maantietä ilta-auringossa musiikkia kuunnellen ja mieleen juolahti alkaa suunnitella omia häitä. Muuten ihan jees, mutta kun en kyllä ole naimisiin menossa ihan heti enkä tiedä menenkö ikinä. Yhdet häät kokeneena ja alusta asti itse järjestäneenä jonkinlaista kokemusta moisesta juhlapäivästä kyllä on, mutta en tiedä mistä ihmeestä moinen ajatus noin varoittamatta mieleen putkahti.

No, uppouduin kuitenkin miettimään asiaa kun se kerta mielessä sattui käymään, ja kuin jostain tyhjästä tuli samantien liki valmis visio teemoineen, väreineen ja yksityiskohtineen kaikkineen. Varsinkin puku on jo liki loppuun asti mietitty. Niistä ei sen enempää, ne toteutuu jos ja kun joskus kyseinen juhla sattuu olemaan ajankohtainen. Ei voi muuta kuin todeta, että tätä se impulsiivinen ja luova persoonallisuus teettää! Mutta eipähän käy elämä tylsäksi, kun mieli suoltaa jatkuvalla syötöllä uusia ideoita ja aiheita esille...

Samaan syssyyn mietin, että entä jos häitä ei omalle kohdalle koskaan tulekaan? Jääkö visiot toteutumatta ja juhlat juhlimatta? Helkkari sentään, ulkomaillahan juhlitaan jatkuvasti jos jonkinlaisia kissanristiäisiä, kun Suomessa sukulaiset kokoontuu pitkin hampain yhteen vain häissä ja hautajaisissa. Onhan elämässä muutakin juhlimisen arvoista! Pelkästään jokainen uusi päivä on pienen juhlan aihe. Ei rakkauttaan toisilleen myötä- ja vastoinkäymisissä vannovat pariskunnat (joista puolet kuitenkin eroaa) ole ainoita, jotka ansaitsevat juhlia osakseen. Miksei tänne kylmään pohjolaankin voisi saada aavistuksen enemmän sitä vieraanvaraista, sosiaalista ja iloista ilmapiiriä lämpimimmistä maista, sen sijaan että kyräillään toisia kulman takaa, piilotellaan pimeät päivät neljän seinän sisällä ja puhutaan vain perskännissä ja silloinkin puutaheinää?

Sama tuli mieleeni eräästä Sinkkuelämien jaksosta, jossa Carrie sai tuttavan luona kyläillessään turmeltuneet korkkarinsa korvattua entistä ehommilla, kun laittoi postiste perään ilmoituksen tilaisuuden emännälle jossa aikoi mennä itsensä kanssa naimisiin - yksinäinen sinkku kun uhkaa jäädä ilman minkäänlaisia äitienpäivä-, ristiäis-, vuosipäivä- ja häälahjoja. Lapseton ja sinkku saa tyytyä juhlistamaan korkeintaan synttäreitään, mikä on ainakin omasta mielestä huutava vääryys. Ehdottomasti lisää juhlia harmaan arjen keskelle - tuntuu se tavallinen ja rutiininomainen arkikin paremmalle kun sopivin väliajoin on jotain mitä juhlia. Tarvitseeko sille aina mitään erikoisempaa syytä että voi järjestää pirskeet - elämä itsessään on varsin mukavaa kun sen oikein oivaltaa.

Voihan se olla, että niistä minun kaavailemista häistä tuleekin vaikkapa aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi järjestetyt juhlat, jossa tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumisia, syödään, juodaan ja saunotaan ja otetaan elämästä ilo irti siihenastista elämää, koettuja kokemuksia ja tehtyjä virheitä muistellen. Ei se juhliminen sen kummempaa tekosyytä vaadi

Seuraava juhlimisetappi on tosiaan tuleva perjantai, jolloin tulee neljännesvuosisata elettyjä vuosia täyteen. Lakkakakku on tilattu Pekka Heikkisen leipomosta, boolireseptejä on katseltu ja kuohariakin ostettu, ruokapuoltakin on jo suunniteltu. Ilta päättyy arvatenkin Onnelaan ainakin näillä näkymin. Kuoharista puheenollen, suosittelen kaikille niille joille moinen juoma ei yleensä maistu, kuohuviiniä nimeltä Gancia Asti, makea viini jota jopa MINÄ voin irvistelemättä juoda. Ja minähän en normaalisti viiniä siedä!

Asiasta taas seuraavaan. Täytyy mainita tässä välissä, että hommasin upouuden ja ikioman virvelin, avokelalla ja punotulla siimalla varustettuna. Kyllä nyt passaa suomukylkiä narrata ja grillata vaikka taimenta makkaran sijaan, sillä oletuksella että jokunen kala vedestä ylöskin asti nousisi. Kohtahan se alkaa olla ottikelit tuloillaan kun keli ja sitä myötä vesi alkaa lämmetä!

Paljon tuppaa yleensä tulemaan haukea, mille taas monesti ei ole kamalasti käyttöä. Hyvä vinkki saada nämä luupäät hyötykäyttöön on omistaa lihamylly ja jauhaa hauet massaksi ja sitä kautta paistaa niistä kalapihvejä. Näin äitienpäivän kunniaksi täytyy mainostaa, että äitihän se ne parhaat kalapihvitkin tekee, ja eipä muuten uskoisi että on hauesta tehtyjä kun oikein osaa ne valmistaa. Ohessa yksi loistava ohje pihvien tekoon, alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kuhaa, mutta haukikin käy vallan mainiosti.

KALAPIHVIT

n. 500 g kalaa jauhettuna (kuha, hauki)

1 sipuli

1-2 tl suolaa

valko- ja sitruunapippuria

1 dl korppujauhoja

3 dl ruokakermaa

2-3 kananmunaa

(50 g sulatettua voita)

halutessaan taikinaan voi laittaa hieman smetanaa ja tuoretta, silputtua tilliä tai ruohosipulia

Sekoita kulhossa korppujauho ja ruokakerma, anna turvota hetken. Laita sekaan jauhettu kala, pieneksi pilkottu sipuli (+ tilli/ruohosipuli & smetana) ja mausteet. Vatkaa kananmunia erillisessä astiassa kevyesti ja lisää taikinaan, sekoita takaiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka lähde on tuntematon ja jonka löysin vanhojen reseptieni joukosta on mainittu myös sulatettu voi, jonka voi lisätä taikinan joukkoon halutessaan.

Muotoile massasta pihvejä (jauhoita halutessasi) ja paista oikeassa voissa. Lisäksi ei tarvitse muuta kuin keitettyjä perunoita/perunamuusia ja vaikka sitruunakastiketta.

Ja ainahan ne maistuu paremmalta kun kala on itse pyydetty, joten ei muuta kuin vapa käteen ja vesille! Kyllä itsetehty ja mikä parasta, lähiruoka, voittaa einesruuat mennen, tullen ja palatessa.

Nyt sunnuntai-illan viettoon, huomenna taas paluu arkeen eli töihin ja salilla käymiseen & lenkkeilyyn!